Jens tulee mukaani, eikä nuori ajomiehemme. Jens on vanha ystävä talossa. Hänen täytyy olla ensimäisiä iloamme jakamassa.
Hän ei mitään sanonut, kun näin määräsin, mutta kaikesta huomaan, miten hyvillään hän on.
Birgitte-vanhus on vähän nuortunut. Vidarin kuoleman jälkeen hän ei ole jaksanut iloita. Mutta nyt jaksaa.
Minä iloitsen koko talon kanssa ja koko talo minun kanssani. Ja samoin iloitaan Sollienissäkin. Se on suuri, siunattu Jumalan lahja se Sollien! Äiti kulta, löytyykö sen onnellisempaa, sen rikkaampaa ihmistä kuin sinun Salmesi?
Ja eikö se ole ihaninta kaikesta, että tämä onneni ei riipu ulkonaisista, vaihtuvista oloista?
Nyt paistaa päivä. Se on ihanaa. Huomenna jyrisee ukkonen ja itkee taivas. Sitäkin tarvitaan. Kristus kulki kärsimyksen tietä, — kirkkauteen.
Tänään tulee rakas Holgerini. — Pitemmältä en tietä tunne. En tiedä, tuleeko sydänten sopusointu kestämään. En näe, onko tulevaisuuden taival tasainen, vai kulkeeko se kuilujen partaalla. Mutta tulkoonpa mitä tulee. "Kautta kärsimysten voittoon" käy Salmesi tie.
Kristus tekee heikon väkeväksi ja antaa raukoille rohkeutta. Elämän sirpaleista opettaa hän meitä ehyttä rakentamaan.
Sinä onnellinen, rikas äiti, joka veit lapsesi tälle toivon ja rauhan tielle, hyvästi nyt, hyvästi! — Hevoset hirnuvat ulkona, — — Jens odottaa. — — Lähden tunturimaani kauniista kodista — Holgeria vastaan.