— Jos uskallan. — Salme livahti kirjeineen pois salista.
Kun hän hetkisen kuluttua palasi, kävi astunta kuin tanssitahdissa.
— Oletteko valmis nyt neuvojani kuulemaan? — Thoresen nousi hymyillen.
— Jos kohteliaisuuden laki vaatii osanottoon, täytyy minun kai niihin turvautua.
He lähtivät nurmikentälle, jossa toiset jo valikoivat palloja itselleen.
Vanha valkotukkainen, joka ensin oli puhunut pelaamisesta, oli nähtävästi joukon johtaja.
— Kun vain ensin koetamme, kutka joutuvat samaan puolueeseen, sitte kyllä ymmärrätte juonen, vakuutti hän isällisesti.
Salme heitti nauraen pallonsa menemään, mutta joutui kun joutuikin heittonsa kautta pelin alkajaksi.
Ja samoin kävi pitkin matkaa. Salme osui aina suoraan määränpäähän, hajottaen vastapuolueen pallot ja auttaen omaa joukkoaan voittoon.
Ilo onnistumisesta lisäsi hänen intoaan. Ujous unohtui. Lapsekas ilo sai vallan. Hän puhua liverteli kaikkien kanssa, poimi vanhalle valkotukkaiselle hänen pallonsa aina joka vuoron loputtua ja melkein hypähti ilosta joka kerta, kun heittovuoro tuli hänelle.