Salme punastui. — Minun täytyy — sanoi hän hiljaa. — Minä olen sellainen enkä voi muuta.
— Te molemmat siellä, apuun, hoi, huusi samassa valkotukkainen kentän toiselta laidalta. — Ettekö ensinkään välitä siitä että joukkonne on helisemässä?
— Ei hätää, ei huolta — Thoresen läheni. — Olkaa hyvä, neiti, te voittajaksi syntynyt!
Suoraan kuin nuoli kiiti Salmen pallo määräänsä. Thoresenin seurasi.
Hetken innokkaan ottelun perästä oli voitto heidän.
— Ette saa minua ikänä uskomaan, että neiti Asp ensi kertaa pelaa bocciaa, selitti nyrpeissään neiti Holk, sen lihavahkon rouvan tytär, joka veljensä kanssa oli kuulunut vastapuolueeseen. — Koketeeraamista se on, sulaa koketeeraamista.
Hän viskasi pallonsa suuttuneena menemään. Thoresen sattui kuulemaan huomautuksen.
— Itsestään hyvä pappi saarnan pitää. — Ääni oli pureva.
Thoresen käänsi samassa selkänsä seurueelle, kumarsi Salmelle ja poistui.
Ensi päivän boccian heitto uudistui tämän jälkeen säännöllisesti. Päivällisten päätyttyä oleskeltiin tavallisesti ensin hiukan seurusteluhuoneessa. Toiset lukivat kirjeitään tai sanomalehtiä, toiset puhelivat. Herroista siirtyivät useimmat tupakkahuoneeseen, muutamat jäivät pitämään seuraa naisille.
Holger Thoresen kuului jälkimäisten joukkoon. Hän etsi Salmen seuraa.