Samassa kaikki kuitenkin selveni hänelle. Tajunta palasi ja voimat jännittyivät jälleen.
Mutta tapaus painui tuskallisen tarkkaan Salmen mieleen, ja muisto siitä teki kipeää aina kun hän sitä ajatteli. Vaikka hän tiesi, että kaikki oli ollut heikkouden houretta, tuntui hänestä sittekin siltä kuin se olisi ollut kiittämättömyyden ja uskottomuuden palkka suuresta, uskollisesta ja itseään unohtavasta rakkaudesta.
Hän aikoi kirjoittaa tästä Holgerille. Hän tahtoi olla suora, tunnustaa kuin syyllinen ja saada anteeksi. Se olisi keventänyt hänen mieltään. Mutta hän ei uskaltanut.
Holger oli Suomesta lähtiessään pyytänyt häntä olemaan varovainen sen suhteen, mitä kirjoitti. Etäällä ollen ei ollut helppo välttää väärinkäsityksiä. Varomaton sana saattoi pian katkeroittaa. Ei kasvojen ilme eikä äänen väre voinut sanain sisältöä selittää. Kaikki jäi riippuvaksi siitä, missä mielentilassa vastaanottaja kirjeensä luki. Moni selkkaus oli siten syntynyt, eikä Holger tahtonut selkkauksia heidän välilleen.
Salme oli ensin kovin hämmästynyt tätä pyyntöä. Sitte hän tunsi arkuutta sen johdosta. Mutta viimein selveni hänelle, että hänellä oli syytä olla kiitollinen Holgerille. Ajattelemattomana hupakkona olisi hän varmaan kirjeissään lapsellisen avomielisesti laverrellut vaikka mitä ja tietämättään ehkä loukannut Holgeria. Holger osasi tässäkin oikeaan. Hän tiesi, mikä "pikku-sielu" ja lapsekas lörpöttäjä Salme oli. Siksi hän varoitti.
Mutta vaikka Salme olikin kiitollinen, tunsi hän, että pyyntö kahlehti ja painoi.
Isän kuoleman jälkeen Salme ajaksi unohti koko asian, mutta sitte se taas palasi mieleen, kun hän tahtoi kirjoittaa suoraan eikä uskaltanut.
Häntä vaivasi se, ettei hän voinut olla suora. Hän sekä rakasti että ihaili Holgeria enemmän kuin koskaan ennen — Tämä aika oli heidät niin läheisesti yhdistänyt. — Miksi hän sitte ei voinut olla suora?
Kerran Holger kirjeessään valitti, ettei hän saanut tarpeeksi tietoja Salmelta. Senjohdosta kirjoitti tämä pitkän kirjeen, jossa laajasti tuli kuvanneeksi ystävien ja tuttavien osoittamaa osanottoa.
Vastaukseensa liitti Holger jälkikirjoituksen: "Älä kerro monista ystävistäsi eikä siitä, mitä he tekevät. En välitä heistä, sinusta, sinusta yksin."