Martalta oli kukka-astia pudota lattialle. Hänen kätensä vapisivat ja heikotti niin että täytyi käydä istumaan. Mutta samassa kun hän oli painunut tuolille, karkasi hän uudelleen pystyyn. Etehisen puolelta kuului liikettä. Laulajat olivat ehkä jo tulossa eikä asia ollut tään selvempi.
Eemeli siirsihe välihuoneen kynnykselle ja kurkisti siitä etehiseen päin. Ovi sinne oli auki ja raosta näki hän miehisen vieraan astuvan saliin. Vieras oli outo Martalle, mutta hän näki että tämä kasvot paistavassa hymyssä kiiruhti Eemeliä vastaan.
Martalta pääsi helpoituksen huokaus. Hän sitaisi talousliinan vyöltään, korjasi nutturalta putoamassa olevia hiuksiaan ja kiiruhti Eemelin jälessä saliin tervehtimään.
Hartaasti pudisti hän vieraan kättä. Harvoin oli tulija niin tervetullut kuin tämä vieras Suopohjan kansakoululle. Martta sanoi sen suoraan.
Hän muisti kuulleensa herra Korkelan ja Eemelin tutustumisesta
Helsingissä. Mutta että he saisivat tervehtiä herra Korkelaa täällä
Suopohjan perukoilla, sitä hän ei ollut voinut aavistaa.
Kyösti Korkela hykersi hyvillä mielin käsiään. Kelpasi tulla taloon, jossa otettiin vastaan näin ystävällisesti. Mutta hänen täytyi suoraan tunnustaa, että hänen matkansa tarkoitus oli itsekäs. Hän oli nimittäin ruvennut ajattelemaan uran muutosta. Konttoristin paikka ei luvannut suuria tulevaisuuden varalle, nykyisin semminkään, kun oltiin kallistumassa siihen suuntaan, ettei se ollut mies eikä mikään jolla ei ollut omaa maata.
Eemeli ihastui tätä kuullessaan, hymähti hyvämielisesti, toisti moneen kertaan "vai niin, vai niin", ja ajatteli Omaa pirttiä.
Niin, sinnepäin sitä oltiin menossa, vahvisti Korkela. Ja nyt kun hänen raha-asiansa pienen perinnön kautta olivat kääntyneet paremmalle kannalle, oli hän päättänyt ruveta maamieheksi. Mutta Etelä-Suomessa oli maa kovin kallista. Täytyi lähteä tarkastamaan syrjäseutuja, eikö niistä löytyisi sopivaa ja sopivalla hinnalla.
— Teillä, Seppälä, on kokemusta näissä asioissa. Sentähden tulinkin ensi töikseni tänne.
— Mitäpä minulla on, — pirttipahanen ja vähän peltoa ympärillä. — Eemeli katseli vaatimattomasti saappaankärkiinsä, mutta neuvonantajan asema hiveli hänen mieltään.