Laulajat olivat sillävälin kokoontuneet. Martta julisti juhlallisesti Eemelin esteet. Kuoro kokoontui. Kyllikki asettui johtajan paikalle, antoi ääntä ja kohotti tahtipuikkona käyttämäänsä äänirautaa.
Korkea oikeus.
Pastorin pappilassa oltiin aamiaisella. Pastori kuori hermostuneen kiireisesti ja otsa rypyssä perunoitaan. Pastorska koetti pitää lapsia hiljaa, jotta isä rauhassa saisi ajatella.
Tänään oli tärkeä päivä. Rovasti oli vanhan vuoden lopulla eronnut kauan hoitamastaan paikasta kansakoulun johtokunnan esimiehenä, ja Santeri Saha, pitäjän tarmokas ja johtokykyinen kappalainen, oli valittu sijalle. Tänään oli johtokunnan määrä ensi kertaa kokoontua uuden esimiehensä johdolla tämän omassa kodissa, "pikkupappilassa".
Santeri Saha tunsi asemansa velvoituksen. Häneltä odotettiin paljon ja hän tahtoi vastata toiveita. Mutta tehtävä ei ollut helppo, etenkin kun kysymys syksyllä valitun uuden opettajattaren sopivaisuudesta tai sopimattomuudesta oli entistä enemmän kärjistynyt. Tyytymättömyys puhkeaisi tänään esiin tavalla tai toisella ainakin johtokuntaan vasta valitun jäsenen rouva Holpan kautta, joka jo monasti oli pastorskalle kevennellyt sydäntään pahennusta herättävien olojen johdosta.
— Ville, mitä vasaranvirkaa sinun kengänkorkosi tekevät? — Isä loi tuiman katseen poikaan. Sana sattui terävänä kuin sahan hammas.
— Olkaapa hiljaa nyt lapset, isällä on tärkeätä ajateltavaa, äiti selitteli jaellen joukolleen kastiketta perunoihin. Pastori nousi pöydästä, meni omaan huoneeseensa ja rupesi siellä astumaan edestakaisin lattiata pitkin ajatellen ja valmistautuen tulossa olevaa kokousta varten.
Sillä välin laski Sandra Holppa täysin purjein tietä pitkin pastorin pappilaan. Hänen poskensa olivat sekä pakkasesta että rivakasta astunnasta tavallistakin punakammat. Yöllä oli satanut lunta. Sentähden Sandra kannatti samettireunaista hameenlievettään korkealla, joten alta paistoi erilaisia kerroksia, ensin kappale karheata, ruohonvihreäistä kotikutoista kangasta, sitten paksut sinipunertavalla kirjaillut sukat ja lopuksi hyvinrasvatut kengät.
Vastamäki tuli eteen ja Sandra pysähtyi puhaltamaan. Hän otti esille paksun pumpulisen nenäliinan, niistihe äänekkäästi kuin sieramiaan päristelevä hevonen ja rupesi sitten harvakseen astumaan eteenpäin. Tuon tuostakin hän kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi taakseen. Näytti siltä kuin hän olisi odottanut jotakuta tulossa olevaa.
Hänellä, Sandralla, oli tänään paljonkin ajateltavaa. Hänellä oli suuri ja tärkeä tehtävä suoritettavana ei ainoastaan johtokuntaan vasta valittuna jäsenenä, vaan siveyden suojelijana ja pystyssä pitäjänä. Ja hän tunsi edesvastuunsa.