"Aut' että kieleni kelvottomista estän,
Niin ett'en tieteni mä pahaa lausu kestään!
Sä kielen liikuta, ett' oikein puhuisin,
Kun tulee puhua, sen taiten tekisin!"
Tuo virren värssy kai tuli mieleen siitä syystä, että hän äsken oli sattunut kuulemaan paljonkin tuollaista "kelvotonta" puhetta. Oli tapahtunut jyrkkä käänne ihmisten ajatuksissa Vaaramäen nuoresta opettajasta. Ennen kaikki kiittivät, nyt moittivat.
Emännälle kihahti vedet silmiin. Tuli mieleen, että mitä jos ihmiset noin rupeaisivat parjaamaan ja panettelemaan hänen Mari-tyttöään, joka nyt ensi kertaa oli poissa kotoa lähikaupungin kutomakoulussa. Niin olisi tuntunut kuin olisi sydän raastettu rinnasta toisten tallattavaksi. — Ja opettaja, joka itse aina oli valmis ajattelemaan toisten iloa ja parasta! Jouluksikin hän oli hankkinut kaikenmoista hyvää lähiseudun jokaiseen köyhään kotiin, iloksi sekä vanhemmille että lapsille. Siltalan Miinakaan ei voinut kyllin kiittää opettajaa, joka yhtenään kävi tervehtimässä hänen kyttyräselkäistä Siljaansa. Lapsi oli aivan huomattavasti elpynyt kaikista opettajan hyvistä antimista. Alkusyksystä hän oli ollut niin huonona, että kuolevan luultiin. Mutta siitäpä oli ruvennut virkoamaan, kun opettajan käynnit alkoivat. Hän ihan kuin eli sen odotuksen varassa, että milloin opettaja taas tulee. — Vanhimman sisaren Annin, joka kävi koulua, oli opettaja kokonaan ottanut luokseen. Apulaisekseen sanoi. Vaikka tiesihän sen minkälaista lapsen työ oli.
Riikka-emäntä oli jo portailla. Hän kopisteli lunta jaloistaan.
"Jeesus puheen', aivoituksen', tahtos jälkeen taivuta!" — Kädet painuivat ristiin, ja syvä oman kykenemättömyyden tunne pani huokauksen rinnasta nousemaan. — Sitten laskeutui käsi ovenripaan.
Toiset olivat jo saapuvilla Riikan astuessa saliin. Tarjottiin par'aikaa kahvia. Sen jälkeen alkoi kokous.
Pastori sanoi aluksi muutaman vaatimattoman sanan itsestään ja toimesta, johon hän nyt vasta-alkavana astui. Sitten hän huomautti, että tämä kokous ei ollut varsinainen, vaan ylimääräinen. Se oli kutsuttu kokoon sen johdosta, että toisella opettajattarella ja muutamilla johtokunnan jäsenillä oli asioita, joita tahtoivat saada esitetyksi. Tämän johdosta pastori kehoitti opettaja Heposta esittämään asiansa.
Hilmalla oli eräitä toivomuksia hänen puolellaan tehtävien parannusten suhteen. Hän esitti ne, ja pastori evästi hänen toivomuksiaan muutamin valituin huomautuksin. Yleisiä varoja oli tietysti hoidettava niin tunnollisesti kuin mahdollista, mutta pikkumainen kitsastelu ei ollut paikallaan. Pastori pyysi siksi johtokunnan jäseniä lausumaan ajatuksensa asiassa.
Lehtolan isännästä oli pastori sanoillaan hiihtänyt ladun, jota toistenkin sopi seurata. Säästäväisyys oli hyvä, mutta nyt puheena oleva muutos oli siksi pieni, että sitä sopi kannattaa.
Sandra-rouva lähetti isännälle hyväksyvän silmäyksen. Isäntä puolestaan ajatteli, että jos nämä asiat olivatkin pieniä, olivat sitä suurempia ne, joita isännällä oli Sandran miehen kanssa ja jotka pian tulisivat ratkaistaviksi. Hyvä oli olla hyvissä väleissä naispuolella. Sekin saattoi merkitä paljon.