— Joko tarkastelu on suoritettu loppuun, tiedusteli hymysuin Eira keittiön kynnykseltä samalla kun hän kantoi tarjottimen kahvikaluineen pöydälle.
— Osapuilleen ehkä.
— Ja tulokset?
— Ne koskevat kaikki emännän persoonallisuutta.
— Vai niin. Silloin puhumme paremmasta.
— Ehkä minusta esimerkiksi? Ja siitä miksi istun tässä.
— Tarvitaanko siihen perusteluja?
— Ehkä minä alkaisin siitä, miksi en ennen ole tullut?
Eira tunsi harmikseen punastuvansa. — Se on turhaa, sanoi hän lyhyeen samalla kun levitti pöydälle ruiskukilla kirjaillun kahviliinan sitten asettaen kupit siihen.
Mutta Eerola ei hellittänyt. Hän uskoi, että he kumpikin olivat selvillä syystä. Ja hänestä se ei ansainnut muuta kuin että se nyt haudattiin ikipäiviksi ja kuitattiin kahvilla ja hyvällä yhteisnaurulla.