— Vähäksi aikaa ehkä, sanoi siihen äiti. Ja Martista näytti siltä kuin äiti olisi tahtonut itkeä.
— Minkätähden vähäksi, tiedusteli Martti hänkin kohta painuen mieleltään alakuloiseksi.
— Ei kai isä mielellään ottaisi monta uutta lasta yht'aikaa. — Äiti koetti hymyillä, mutta Martti kuuli hänen raskaasti huokaavan.
Samassa tuli Hanna, ja äiti rupesi näyttelemään hänelle lasta. — Tällainen kaunis, pieni tyttö, sanoi äiti hellästi vetäisten pienen myssyn syrjään, niin että silkinkiiltävä, musta tukka tuli näkyviin. — Ja tällainen on lähetettävä ulos maailmaan. — Äidin äänessä oli kuin itkua.
Äiti haki sitten sohvannurkkaan nukkuneen Eiran syliinsä, riisui hänet varovasti ja vei hänelle varattuun vuoteeseen. Sitten tuli hän Martin luokse. Ja juhlaa se tietysti oli, kun äiti taas kerran illan tullen oli poikansa luona. Mutta sittenkin tuntui Martista kuin tämä suuri juhlapäivä — ihmeellisin hänen tähänastisessa elämässään — jollain omituisella tavalla olisi mennyt pilalle tuon käärön tähden, joka nyt makasi tuossa äidin vuoteessa. Se se oli riistänyt äidin pois hänen luotaan suurimmaksi osaksi päivästä ja se teki äidin vieläkin alakuloiseksi huolimatta illan merkityksestä.
Äidin käsi omassaan Marttikin viimein nukkui. Mutta halu nähdä äitiä herätti hänet vielä kerran.
Silloin äiti jo oli jättänyt hänen vuoteensa ja seisoi kumartuneena sen pienen, nukkuvan käärön puoleen. Äidin silmät olivat kyynelissä.
Tämä muisto jäi Martille päivän viimeiseksi.
Anna-Stiina Aaltonen seisoi puotinsa takaisessa kamarissa otsansa hiessä silittäen vaaleanpunaista juhlapukua. Oikeastaan harmitti koko homma häntä — ei kuitenkaan itse työ, vaan se, että hän oli tekemässä sitä huolimatta selvästä käsityksestään, että se oli turhaa. Tummempi sinertävänpunainen kyläilypuku olisi hyvinkin kelvannut Sonjalle huomispäivän joulukemuissa. Mutta tyttö oli saanut päähänsä, että hänen piti olla vaaleissa — tietysti ollakseen kaikkia muita hienompi — ja pitipäs Anna-Stiinan silloin vain myöntyä.
Hän laski silitysraudan syrjään ja rupesi korjaamaan irti ratkoutunutta koristenauhaa.