— Minäkin tahtoisin olla Helsingissä.
— Sitäkö varten, että siellä on tällaisia?
— Eikä. Mutta kun siellä on hauska olla ja kun minä siellä voisin oppia kaikenlaista. Minä kyllä oppisin.
— Koulussako? Liisa nyökkäsi.
— Mutta eikö sille, joka on oppinut olemaan saaristossa, tule ikävä suuressa kaupungissa? Ja entä mitä äiti sanoisi?
— Äitikin tahtoisi, että minusta tulisi "parempi ihminen".
Nuori poika katsoi uudelleen ja ihmeissään edessään seisovaan pikku tyttöön. Sitten hän rupesi nauramaan. Mutta kun miehet samassa palasivat venheelle, kääntyi hän hätäisen kiireisesti heidän puoleensa, aivan kuin peläten, että he huomaisivat hänen puhelleen tuollaisen pikkutytön kanssa. Kesken puheiden luistivat hänen ajatuksensa kuitenkin vielä Liisaan, joka oli seisonut hänen edessään ruskettunut niska kenossa, pitkä palmikko riippumassa selkää pitkin ja kasvoillaan naurettavan luja ja päättävä ilme.
Hän kumartui katsomaan kokkaan päin, näki vilahduksen lapsekkuuttaan pyöreästä poskesta ja tuulessa liehuvasta tukasta. Sitten miehet kompineen pakottivat hänen ajatuksensa toisaalle.
Kohta kun laskettiin Helsingin rantaan kiiruhti eräs naishenkilö vastaan. Hän oli nähtävästi odottanut saapuvia. Miehet rupesivatkin heti selvittelemään asioita hänen kanssaan. Nuori vieras tuli silloin sanomaan hyvästiä Liisalle. Tämä niiasi syvään, mutta katsoi samalla rohkean luottavasti vieraan silmiin. Katseeseen tuli kuin sanaton pyyntö. Nuorukainen meni hämilleen. — Ehkä me vielä joskus tapaamme, sanoi hän jotain sanoakseen. Ja Liisa niiasi uudelleen. Hänestä se sana oli kuin lupaus. Se lisäsi hänen iloaan siitä, että hän aikaisemmin oli rohkaissut mieltään ja puhutellut vierasta.
Touhussaan ja iloisena hän rupesi toimittelemaan hänelle annettuja tehtäviä, kanneskeli kalakoppia venheestä niitä odottaville, mittaili perunoita, kävi ostamassa kahvia ja sokeria kaupasta, jonne Jere edellisellä kerralla oli neuvonut, ja tunsi päässeensä kuin painon alta, kun sai toimitella kaikenlaista tiedossa, että kyllä se tulee oikein tehdyksi eikä nyt kukaan toru.