Hän jäi ajattelemaan. Kirje saattoi tuskin olla vastaus hänen omaansa.
Sen tulo ihmetytti häntä siitä syystä.
Kuorta murtaessaan näki hän takasivulla lyijykynällä sanat: "Tulemme yöjunalla."
Hän vetäisi kirjeen kuoresta ja luki ensimäiseksi sanat: Märchen
Elisabet.
Se vaikutti vastenmielisesti. Hän sysäsi kirjeen luotaan. Ei tehnyt ensinkään mieli jatkaa.
Hän nousi kävelemään edes ja takaisin lattiata pitkin.
Viimein kutsui hän koko sen tinkimättömän luottamuksen, johon Berntin käytös oli häntä velvoittamassa, avukseen. Hän tarttui uudelleen kirjeeseen ja rupesi lukemaan.
Märchen Elisabet.
Näin saan nytkin — totuttuun ja rakkaaseen tapaan alkaa — joskaan ei samalla oikeudella kuin ennen, niin kuitenkin yhtä läheisellä ja luonnollisella.
Kirjoitan tämän isän puolesta. Vanhuutensa ja heikkoutensa tähden
hän ei ole saanut sanotuksi sinulle sitä, mitä kuitenkin tahtoisi
sanoa. Siksi teen minä sen.
Kun vanhempani vastustivat avioliittoamme, tapahtui se alussa siksi, että he katsoivat asiaa vanhan suvun perinnäiseltä kannalta, mutta isäni pitkittyvään vastarintaan oli toinen syy.