— Minä en osaa ommella.
— Sinun täytyy oppia. Mutta sinä kai taas olet katkaissut neulan?
— Niin olenkin.
Sähähtävä korvapuusti poltti samassa tytön poskea.
— Ja tuollaisia hankitaan maailmaan kunniallisille ihmisille kuormaksi ja rasitukseksi!
Tytön silmissä välähti. Hän oli tähän asti seisonut suorana ja hievahtamatta tähystäen tutkijaansa silmästä silmään. Nyt kääntyi katse hieman syrjään. Siinä lieskahti kuin vihaa. Mutta tyttö itse ei hievahtanut paikaltaan.
— Hae työsi ja kiireisesti.
Tyttö kääntyi taakseen katsomatta rakennuksen nurkalle, vetäsi voimaliikkeellä kivijalassa irrallaan olevan kiven paikoiltaan ja kaivoi sen alta esiin karhean, kokoon rutistetun säkin. Sitten hän vei sen portailla odottavalle.
— Vai tuollaiseen koloon sinä hautaat työsi!
— Niin, kun minua suututti.