— Te olette antanut kolme kukoistavaa poikaanne rintamaan, ja minä puhun teille tällä tavoin!
Minä nousin, istuuduin hänen viereensä ja suljin hänet syliini. — Rakas lapsi, yksi voi joskus merkitä samaa kuin kolme. Kaikki on kaikki.
Silloin hän hyrähti itkuun, painoi taas käteni huulilleen ja kuiskasi hiljaisen "kiitos!"
Kun vähän aikaa olimme istuneet vaijeten rupesin vaatimaan häntä levolle. Minulla oli unipulveri matkassani. Sen otettuaan voisi hän vielä nukkua pari tuntia ennen perille tuloamme. Se oli hänelle aivan välttämätöntä.
— Kohta, kohta, mutta antakaa minun ensin sanoa jotain.
Hän painoi päänsä olalleni väsyneesti kuin lepoa ja suojaa etsivä lapsi. Sitte sanoi hän hiljaa, — Tässä on niin hyvä olla. — Hetken vaiti-olon jälkeen hän lisäsi: — Se on ollut suurimpia surujani, että kadotin äidin niin varhain. En saanut häntä koskaan tervehtää omassa kodissani. Hän kuoli puoli vuotta ennenkuin menimme naimisiin. Ja samoihin aikoihin makasi Boriskin heikkona sairaana. Minä kiiruhdin tautivuoteelta toiselle, sydämessä lakkaamatta jäytävä pelko. Siinä välillä tein työtä ansaitakseni. Olin kaikesta huolimatta asettanut niin että itse ansaitsin. Ja nyt olivat rahani tarpeen molemmille rakkailleni. Sairaus nielee paljon. Te tiedätte sen. Boris jaksoi toipua, äiti ei. — Ja kun ei äiti enää minua tarvinnut, tarvitsi Boris. — Hän sai sen jälkeen kaiken, kaiken. Ja hän oli sen tarpeessa, sillä hän oli varaton, sairas ja pienestä pitäen orpona ollut. —
Pehmeä käsi puristi taaskin omaani, ja pää painui kuin suojaa pyytäen olalleni. — Antakaa anteeksi, mutta minä olen kuin mieletön tuskasta ajatellessani että —
Minä en antanut hänen lopettaa lausetta. Pakoitin lepäämään ja annoin unilääkettä.
Vasta kun näin että meillä tuskin oli enemmän kuin kymmenen minuutin matka jälellä, herätin hänet.
Kesti ennenkuin sain hänet ymmärtämään missä hän oli. Hän oli nähnyt unta, kauheata unta. Tietysti siitä mikä kokonaan täytti hänen mielensä. Mutta heti, kun hän käsitti että todella lähenimme Pietaria tuli hän tajuihinsa, kokosi kiireisesti tavaransa ja painoi sitte käden sydämelleen kuin hiljentääkseen sen rajua sykintää.