Sellaiselta retkeltä kotiin palanneena hän nukkui pitkään ja raskaasti, kun Oskar häntä herätti kaksin käsin pudistaen olkapäistä. Äidiltä oli tullut kirje. Isä oli huonona.
Hän selvisi silmänräpäyksessä. Isä huonona! — Siinä siis syy.
— Mitä sinä aijot? — Hän nousi istumaan.
— Tietysti lähteä.
Aamupäivä kului matkavalmistuksissa, mutta tunnit tuntuivat sittekin loppumattoman pitkiltä. Vihdoin kuitenkin juna lähti.
Matkustavia oli paljo. Toinen toisiinsa sullottuina oli istuttava.
Oskar ja Eero saivat kahden istuvan penkin oven ja seinän väliltä.
Siinä viettivät koko yön.
Aamupuolella, kun muutamia matkustavia lähti junasta, tuli eräältä syrjäasemalta vaunuun pari nuorta miestä, jotka asettuivat penkille vastapäätä veljeksiä.
Molemmat olivat aikalailla päihdyksissä, toinen meluava, toinen surumielinen ja tunteellinen. Meluava tahtoi keskustella. Hän alkoi äänekkäästi, mutta ei saanut puhetoveria. Surullinen ei vastannut. Hän tahtoi laulaa:
Leskiäidillä kaks oli tytärtä, ol' tumma ja vaalia,
toisti hän toistamistaan surumielisen kaihokkaasti.