Miehet rähähtivät nauramaan. — Taitaa ollakin mainio tyyssija lahtareille, sanoi sitten toinen.
— Meillä syödään ainoastaan vihanneksia, ilmoitti Alli. Ja Veikko vahvisti: — Isä on kieltänyt tappamasta.
Miehet katsoivat hetken hämmästyneinä toisiinsa. Sitten toinen katsomatta lapseen jatkoi: — Ette taida lukea lehtiä, koska ette tiedä mitä "lahtarit" ovat. Ei kai "Työmies" koskaan ole eksynyt teidän taloonne?
— Kyllähän mieheni sitä tavantakaa lueskelee. Minä, nähkääs, olen niin vanhanaikuinen nainen, että luen lehtiä juuri niinkuin romania. Luen sitä mikä milloinkin käteen sattuu. Minä en tee sitä enemmän kuin muutakaan järjestelmällisesti.
Alli puhui reippaasti veitikkamaisuus silmäkulmassa. Miehet näyttivät epätietoisilta mille kannalle asettua.
— Onko miehenne kotona, kysäsi silloin toinen.
— Ei, hän on matkoilla.
Kaartilaiset katsoivat toisiinsa. Sitten tiedustelivat, missä hän oli.
— En tiedä.
— Ehkä me tiedämme sen paremmin.