— Vienkö terveisiä kotiin? kysyi hän etehisen ovella kääntyessään
Kaijan puoleen. — Katse näytti pyytävän.
— Terveisiä? — Kaija katsoi hämmästyneenä häneen. — Niin nelijalkaisilleko? tuli sitten, puoleksi leikillä, puoleksi pistävästi.
Olavi ei hymyillyt vastaan. — Siellä on monta. Sinä olet suuren kodin emäntä. — Ääni nuhteli. Sitten hän äkkiä kumartui suutelemaan Kaijaa, kätteli vielä kerran Ilonaa ja Allia ja painoi sitten kiireisesti oven kiinni. Kiiruhtaessaan portaita alas tuntui hänestä vähän pahalta. Ilona oli katsonut häneen tyynellä, rohkaisevalla tavalla. Allin katseessa oli ollut kuin halua auttaa. Olikohan hän tullut heille näyttäneeksi sellaista, jonka olisi pitänyt jäädä vain Kaijan ja hänen väliseksi selvitettäväksi? Hän ei olisi tahtonut sitä. Olihan Kaija niin herttainen pikku vaimo, joka täytti koko kodin säveleillä ja kauneudella. Jos hän ei sen ohella halunnut ymmärtää, että hänellä oli velvollisuuksia myöskin suuren kodin emäntänä, niin eihän siitä toisten tarvinnut tietää. Kaikki muuttuisi toivottavasti piankin lapsen tähden ja lapsen kautta. Ja Ilona, jonka luo Kaija nyt pariksi viikoksi jäi, voisi ehkä myöskin vaikuttaa jotain.
Olavi karisti huolet luotaan, samalla kuin kadulta kääntyi maanviljelijöiden maitomyymälään selvittämään asioita.
2.
— Hyvästi nyt te kaksi äidillistä, letkautti Alli jäähyväisiksi
Ilonalle ja Kaijalle, samalla kuin painoi ulko-oven kiinni jälkeensä.
Hän sanoi sen tavalliseen, vallattomaan tapaansa, mutta katse, joka
seurasi sanoja, puhui ääriä vailla olevasta tyhjyydentunteesta.
Noilla molemmilla oli lapsensa, Maijalla oli mies ja kolme lasta, Martalla se työ, jolle hän pienestä pitäen oli halunnut antautua, ja lisäksi äiti, jonka tuki ja turva hän oli.
Niin — ja Ainillakin oli mies. Vaikka se ei nyt merkinnyt niin paljon. Mutta hänellä oli uskonsa ja se merkitsi enemmän. Tosin tuo usko oli ankara ja ahdas, mutta se painoi sittenkin paljon vaa'assa. Se antoi pohjaa, se tyydytti.
Mutta mitä oli Allilla itsellään? Ei mitään, ei kerrassaan mitään.
Hän poikkesi viertotieltä syrjäisille kaduille. Katsomatta ympärilleen ja ajattelematta minne hän aikoi kulki hän eteenpäin. Lapsia leikki tien varrella kaikkialla. Useimmat olivat likaisia, monet repaleisia. Muutamat pikku pojat uittivat lätäkössä laivaksi laitettua puunpalasta, johon olivat saaneet parsinneulan kiinnitetyksi tekemään maston virkaa. Kaksi räiskytti viereisestä lätäköstä vettä toistensa päälle. Muutamat suuremmat pelasivat nappipeliä.