— Niinpä niin. Ei ihmisen hyvyys tai pahuus riipu siitä, onko hän porvari vai ei, vaan siitä mikä henki häntä hallitsee.
Miehen kasvoille nousi tummanpunainen hehku ja käsi puristui nyrkkiin.
— Tällaisella olisi joka tapauksessa paljon velottavana.
Maija ei kohta vastannut. Hänen ajatuksensa olivat pysähtyneet Suviniemen pappilan vieressä olevalle hautausmaalle, missä komean, mustan graniittilohkareen alla lepäsi se mies, jota mainittiin Kustin isäksi. Siitä haudasta kierteli monenlaisia puheita. Sen ympärillä liikkui öiseen aikaan levottomia, kostoa vaativia haamuja. Päivisin — lämpiminä kesäpäivinä nimittäin — ryömi sen alimmaiselle litteälle kiviliuskalle suuri, hyvinvoipa käärme, jota ei kukaan uskaltanut tappaa. Siitä syystä se kerta kerralta kiemuraan käpertyneenä lojui päivän paahtamalla paadella hävitäkseen ja palatakseen, kun hyväksi näki. Paaden alla nukkuvan tuomarin nykyiseksi haahmoksi taisi moni sitä uskoa. Ja ne hetket, jolloin käärme lojui aurinkoisella kivellä, olivat kai vainajan huojennushetkiä, sillä raskaammin kuin jykevä, korkeudessa kaikki muut hautaristit voittava kivimöhkäle painoi hautaa, painoivat sitä kiroukset ja kyyneleet. Moni riutunut nainen joko yksin tai lapsi vierellään oli nähty seisomassa sen partaalla tylsä jähmettyneisyys olennossaan. Ja kaikki he miltei poikkeuksetta olivat tuomarin "hovissa" palveluksessa olleita.
— Äitini vanhemmat olivat vanhan ajan hurskasta väkeä. Sanovat mummoni menneen hautaan surusta minun syntyessäni. Vieläkö te ihmettelette "tuomarin Kustin" katkeruutta?
Kustin sanat palauttivat Maijan käsissä olevaan hetkeen. Hän ei voinut vastata. Hän vain odotti, että mies jatkaisi, sillä ivaan olisi erinomainen teksti tarjoutunut. Yleisesti oli kerrottu tuomarin lähteneen Ruotsiin "rikasta rouvaa" hakemaan. Mutta sillä tiellä hän olikin kuollut halvaukseen. Kusti taisi silloin olla muutaman kuukauden vanha.
— Rovasti oli hyvä teille, yritti Maija heikosti kuin avuttomuutensa tunnossa.
— Yhden ihmisen hyvyys ei sovita koko elämän vääryyttä.
— Vääryys johtuu siitä, että itsekkyys eikä Jumalasta lähtenyt rakkaus hallitsee ihmisiä.
— Porvareita, työnsi toinen väliin.
— Luuletteko? Katsokaa vain ympärillenne ja vastatkaa sitten rehellisesti. — Miten kohtelee työmies usein vanhoja vanhempiaan? Miten huolehtii maalaiskunta — jota tavallisesti kansanmiehet hoitavat — esimerkiksi vaivaisistaan. Puhumattakaan sellaisesta, että eräässäkin pitäjässä kunnan esimies — kansanmies hänkin — säännöllisesti koetti vietellä lähellä asuvan köyhäintalon johtajatarta, jonka lähimpänä esimiehenä hän oli. — Maijan lempeyteen tuli terästä. — Mitä sanotte tällaisesta?