— Mutta nythän sen täällä saat, rakkaani.
— Niin saan. — Elisabet kuivasi kyyneleensä, koettaen näyttää iloiselta. — Ja nyt koetan myöskin tulla oikein kelpo vaimoksi ja emännäksi.
— Eihän sinun tarvitse pyrkiä siksi, mitä jo olet. — Boris hymyili.
Samassa tuli Martta ilmoittamaan, että tavarat laivasta olivat saapuneet. Ajuri odotti maksuaan ja palvelijat määräyksiä. Sydänsyvyyksistä kohonneet tunteet ja ajatukset saivat väistyä arkiolojen vaatimuksesta.
Monenlaiset ja ristiriitaiset tunteet valtasivat Elisabetin hänen järjestäessään vanhaa lapsuudenkotiaan Borikselle ja itselleen asunnoksi. Kaikki täällä muistutti isää. Siksi oli kaipuu hänen ainaisena kumppaninaan. Mutta monet muutkin ajatukset tunkivat väkistenkin mieleen.
Oli niin kummallista vihdoin viimein järjestää omaa kotia. Joskin tämä vanha koti kaikkineen oli hänelle tuttu ja läheinen kuin lapsuuden ystävä, oli hänen nykyisillä toimillaan sittenkin tavallaan uutuuden viehätystä. Kotivelvollisuuksia sanan varsinaisessa merkityksessä ei hänellä ollut vielä ollut, sen enempää kuin omaa vakinaista kotiakaan.
Joskin hän usein Boriksen kanssa oli oleskellut täällä isän luona, oli se sittenkin aina ollut vallan toisenlaista kuin nyt emäntänä huolehtia kaikesta. Ja toiselta oli myöskin tuntunut ulkomailla, missä usein olivat vuokranneet itselleen jonkun asunnon, tavallisesti hurmaavan kauniilla paikalla, siellä oleskellakseen niin kauan kuin mieli teki. Silläkin oli kyllä ollut viehätyksensä, alussa etenkin, mutta kotitunnelmaa hän ei missään ollut saanut.
Oikeastaan oli luonnotonta, että he niin kauan olivat olleet naimisissa, omistamatta pysyväistä kotia, hänestä ainakin, hän kun ei, Boriksen tavoin, ollut tottunut kiertolaiselämää viettämään. Ja kuitenkin oli heidän elämänsä tällaiseksi järjestynyt juuri hänen toivomuksestaan.
Yhtä luonnottomalta kuin se nyt jäljestäpäin näytti, yhtä luonnollisesti ja kuin itsestään oli kaikki siten järjestynyt.
Häiden jälkeen he lähtivät ensin tuolle pitkälle, ihanalle häämatkalleen, josta niin suuresti jo edeltäkäsin olivat iloinneet. Kotiin palattuaan päättivät ensin rauhassa levätä isän luona ja sitten vasta ruveta omaa kotia järjestämään. Mutta ennenkuin niin pitkälle pääsivät, valtasi matkustamishalu Elisabetin uudelleen.