Samoin kävi kerta toisensa jälkeen.
Aluksi ei siihen muuta syytä ollut kuin se, että Elisabet oli iloinen ja kaunis nuori rouva, joka rajattomasti rakasti matkustamista ja vaihtelevaa, vilkasta elämää etelässä. Mutta ajan oloon rupesi ainainen matkustaminen tympäisemään. Elisabet ei enää jaksanut nauttia siitä, että sai ihailla ja tulla ihailluksi. Ja kuitenkin jatkoivat Boris ja hän matkusteluaan maasta maahan ja seudusta toiseen.
Salainen syy, jonka olemassa-oloa Elisabet ei oikein uskaltanut itselleenkään myöntää, vaati häntä. Milloin he oleskelivat kuuluisissa kylpylaitoksissa, milloin merenrannalla tai vuoristossa. Ja aina kyti Elisabetin sisimmässä toivo, että kuitenkin jostain löytyisi terveyttä ja elinvoimaa niin paljon heillekin, että uusi elämä heidän rakkautensa herättämällä voisi alkunsa saada.
Hän ei tahtonut eikä voinut luopua toivosta tulla äidiksi. Vasta sitten, kun tuo toivo syttyisi, tahtoi hän ajatella pysyvän kodin järjestämistä.
Vähitellen rupesi hänestä tuntumaan siltä, kuin olisi hän toivostaan luopunut, jos aikaisemmin asettui Suomeen. Siksi oli hän ponnistellut vastaan vuosien kuluessa.
Silloin tuli sanoma isän sairaudesta, ja kohta heidän kotiin saavuttuaan tuo katkera eronhetki.
Hautajaisten jälkeen palasivat Boris ja Elisabet vielä kylpylaitokseen, josta suin päin olivat Suomeen kiiruhtaneet, ja levättyään siellä olivat nyt saapuneet vanhaan kotiin, siilien pysyväisesti asettuakseen.
Boriksen suureksi iloksi oli Elisabet itse tätä toivonut. Hän, joka tähän asti oli etsinyt ainaista vaihtelua, kaipasi nyt kotia ja kodin hiljaisuutta. Hän tunsi väsyneensä pitkällä, kauan kestäneellä matkallaan. Nyt hän tahtoi levätä.
Kun kaikki vanhassa kodissa oli kunnossa, saikin Elisabet aikaa tarpeeksi lepoon. Hänen ainoana työnään oli silloin menneisyyden mieleen palauttaminen. Kuin aarrearkusta hän etsi hartaana esiin entisyyden muistoja.
Hän oli aina koettanut uskollisesti mielessään säilyttää kaiken mitä muisti kauan sitten kuolleesta äiti-vainajastaan. Näitä muistoja olivat isän kertomukset täydentäneet, ja ne muodostivat yhdessä kokonaisuuden, joka teki sekä isän että äidin kuvan selväksi hänelle.