Eine vavahti. Josko hän tunsi? Olihan tuo kirja niin syvästi ja selvittävästi vaikuttanut sekä hänen ajatuksiinsa että menettelyynsä!
Hän ei voinut vastata, nyökäytti vain päätään.
Neiti Björk ei huomannut mitään — Hyvä kirja kypsyneille, jatkoi hän — mutta muille ei. Sekä avioliitto- että ystävyyssuhteita koskettelee se tavalla, jossa on paljon mieleen pantavaa.
Eine ei saanut sanaakaan sanotuksi.
— Ettekö usko, — jatkoi neiti Björk innokkaasti, — että moni ajatteleva nainen on ollut pakotettu kieltäytymään avioliiton ja oman kodin tarjoamasta onnesta siitä syystä, että se rakkaus, joka hänelle on tarjottu ei ole vastannut hänen vaatimuksiaan. — Se on saattanut olla hyvinkin voimakasta ja kiihkeätä, — mutta laatu, katsokaa — ja toisen katsantokanta avioliittoon nähden ei ole voinut tyydyttää. Se taas, joka tuollaisena ratkaisun hetkenä joko omaa kotia kaivaten tai muusta heikkoudesta on vaatimuksistaan tinkinyt, koettaen tyytyä sellaiseen, joka oikeastaan ei ole tyydyttänyt, on tavallisesti katkerasti saanut sitä katua. Ettekö usko?
— Kaiketi. — Vastaus tuli väkinäisesti.
Neiti Björk loi pikaisen katseen toveriinsa. Samassa hän huomasi Einen kärsivän, vaivaantuneen ilmeen, joka häntä rukoili lakkaamaan. Hän vaihtoi paikalla puheenainetta, mutta hänen ajatuksensa olivat vielä siksi kiintyneet kirjaan, että hän ainoastaan kajosi sen toiseen puoleen.
— Luulen, jatkoi hän — että monen ajattelevan naisen avioliiton asemasta on tyydyttävä ystävyyteen.
— Ystävyys ei voi vastata avioliittoa.
— Eikä sen tule pyrkiäkään siihen. Silloin joudumme pian harhaan. Mutta kuten mies ja vaimo onnellisessa avioliitossa ovat toinen toisensa "apu", samoin on ystävä sitä myös ystävälleen, joskin toisella tavalla. Parhaimmaksi ystäväkseni en suinkaan sano sitä, joka kykenee minun tunteitani eniten huumaamaan, vaan sitä, jolla on suurimmat edellytykset antaa minulle sellaista apua ja täydennystä, että paremmin kykenen elämäni tehtävää täyttämään.