— Istuin metsässä lukemassa. Sitten rupesi haluttamaan puhella kanssanne. Tuletteko kävelemään?
Eine oli kohta valmis.
Tiedättekö, miksi minusta on hauskaa keskustella kanssanne, jatkoi neiti Björk lyhyeen ja suoraan tapaansa.
Eine pudisti hymyillen päätään.
— Siksi, että teidän seurassanne kohta pääsee kunnon keskusteluun. Ei ole pakko alkaa hyvästä ja huonosta säästä.
— Olen huono ilmojen tietäjä, siksi en uskalla antautua sille alalle.
Neiti Björk huomasi äänen leikkisän väreen ja vastasi samaan tapaan. Siten jatkettiin keskustelua hetken aikaa. Oli kuin olisivat olleet pallosilla. Ilmilausuttu ajatus otettiin heti vikkelästi vastaan juuri sillä tavalla kuin tarkoitus oli, ja vastaus tulla singahti samassa toisen kiinni siepattavaksi.
He pitivät hauskaa kumpikin niinkuin tosityöhön tottuneet voivat nauttia osatessaan vielä lasten lailla iloita.
Käveltyään hyvän matkaa he asettuivat kivelle lepäämään. Silloin sattui Einen katse kirjaan, jota neiti Björk piti kädessään. — Mitä te luette, tiedusteli hän uteliaana?
Neiti Björk näytti kirjan kansilehteä. — Uusi rakkaus. Kirja kypsyneille. Elisabeth Dauthenday'ltä. Tunnetteko sitä?