"Niin, jos Olli lähtee kyytiin", sanoi emäntä hyvillään, että sai siitä huomauttaa.
"Hyvä Olli", Anni katsoi häneen rukoilevasti, "tahdotko tulla?"
"Saatanpahan lähteä. Mutta ei kai sinne hengen hätää?" Olli heitti huolettomasti sikarinpätkän lattialle ja tallasi sitä jalallaan. "Mennään huomenna", sanoi hän, sytytti uuden sikarin, otti pöydältä lainaamansa kirjan ja rupesi sitä selailemaan.
Kuinka se päivä oli pitkä Annista! Ulkona paistoi aurinko kirkkaasti, ja sen säteet hyppelivät ikkunalaudalla kuiskaillen Annille: "tule, tule". Mutta hänen täytyi malttaa mielensä ja odottaa, odottaa toivoen, että seuraavanakin päivänä olisi yhtä kirkas päiväpaiste ja yhtä hurmaava kevättunnelma kuin nyt.
Aamulla, kun hän heräsi, kavahti hän heti pystyyn ja juoksi ikkunalle. Lupaavalta näytti. Taivas oli pilvetön ja aurinko nousi häikäisevän kirkkaana keränä metsän takaa. Mikä ihana päivä häntä odotti! Hän taputti ilosta käsiään ja rupesi sitten pukeutumaan.
Ei hänellä monenlaisia pukimia kotoaan ollut eikä hän paljon vaatetustaan muistanut, mutta tänään pukeutui hän erityisellä huolella. Miksi, sitä hän ei ymmärtänyt itsekään, jollei ehkä siksi, että päivä paistoi niin kirkkaasti, taivas siinti niin sinisenä ja hänen oma sydämensäkin iloitsi kuin kevään riemuja odottaessa?
Kiireesti hän pisti kotikutoisen, kirkkaan, ruiskukkasinisen puvun päälleen, palmikoi tukkansa ja kiinnitti latvaan sinisen silkkinauhasilmukan. Sitten hän sitoi kaulaansa äidin antaman pienen valkoisen helminauhan.
Hän oli juuri ennättänyt pukeutua, kun täti käski ruualle, ja sitten sitä heti lähdettiin.
Molemmat sekä Olli että Anni olivat erinomaisen hyvällä tuulella pitkin matkaa. Annista Ollikin oli oikein hauska ja hyvä, kun niin ystävällisesti oli kyytiin lähtenyt, ja Olli ajatteli itsekseen, että hän ei ainoastaan osannut ohjata Mustaa mielensä mukaan, vaan välistä vastahakoisen tytönkin mieltä.
Kun he saapuivat perille, sitoi Olli oriin tallin seinänvierustalle, pani paraita kylvöheiniä eteen ja läksi tiedustelemaan, saisivatko vieraat käydä huoneita katsomassa. Anni odotti ulkona, katsellen rakennuksen ulkoasua.