"Kyllä, jos pyydät, en jos aiot ottaa."
"Tytöille on annettu oikeus oikkuilla!" Olli kohautti olkapäitään.
"Tuletko tanssiin?"
Pelimanni vingautti samassa viulustaan ensi säveleet, parit valmistautuivat tanssiin, Olli laski kätensä Annin vyötäisille, astui muutaman askeleen eteenpäin keskelle lattiaa ja alkoi tanssia.
Pian oli lattia tanssivia täynnä. Anni sai tuskin huoahtaa. Kun toinen heitti, otti toinen. Hän oli kuin pyörteessä. Mutta sitä yhtä ainoata, jota hän pitkin iltaa ajatteli, ei hän vaan ottajien joukossa nähnyt. Hän istui syrjässä, erillään muista eikä ottanut osaa tanssiin.
"Ettekö tanssi ensinkään?" kysyi Anni läheten. — Hänen täytyi saada levähtää vähän ja hän istuutui tuolille Vilho Lehdon viereen.
"En", sanoi hän, "en osaa. Minulla ei ole ennen ollut tilaisuutta oppia, eikä nyt tule vanhasta konkaria."
"Vanhasta!"
"Niinpä niin! Ainakin teitä vanhempi."
"Mutta te voisitte oppia vielä!"
"En siitä välitä. Onhan niitä parempiakin huveja."