"Minkälaista se rippikoulu on?" kysyi Vilho kerran, kun saattoi Annia koulusta kotiinpäin.
"Semmoista kuin muukin koulu."
"Mutta toisenlaistahan sen pitäisi olla. Isäni tapana oli sanoa, että pikkulasten koulussa opetetaan opin-aakkosia, rippikoulussa elämän-aakkosia."
"Oliko hän pappi?" kysyi Anni äkkiä.
"Oli."
"Silloin minä tiedän sen varmaan, ihan varmaan. Me olemme tavanneet toisemme ennen." Annin katse loisti kirkkaana ilosta. "Ettekö muista? Kotona Teitossa, kun pimeänä syksyiltana tulitte isänne kanssa aivan erehdyksestä luoksemme."
"Ja tekö olette sama Anni? Ei ihme sitten, että tunnuitte tutulta. Minä olin erehdyksissä kotipitäjänne suhteen, enkä talonne nimeä ennen ole kuullut, siitä se johtui."
"Miten hauskaa, miten kovin kovin hauskaa.".
Lehto katsoi häneen tutkiva, vakava ilme kasvoillaan. "Isä oli silloin muassani ja minä muistan, että hän oli hyvin totinen, kun teiltä lähdimme."
"Hän oli varmaan hyvin hyvä mies."