Mutta ennenkuin odotettu tuli, tuli Olli. Hän ajaa karahutti pihaan, niin että tanner jymisi, ja heitti huolettomasti ohjat pihalla olevalle rengille. — Sitten hypähti hän itse maahan.
"Kah terve, terve, Ilomäen uljas isäntä!" Teittolainen oli nähnyt vieraan tulevan ja kiiruhti vastaan.
"Terve tervehyttäjälle! Mitä taloon kuuluu?"
"Ei erinäistä. Hyvää vaan, kun kaivattu vieras viimein tulee."
"Vai kaivattu? Onkohan sitä kukaan muistanut kaivata?" Olli oikaisihe ja pöyhisti rintaansa.
"Mitenkä ei Ilomäkeläisiä kaikki ikävöisi. Ilojahan ne tullessaan tuovat. Mutta mennään katsomaan, eikö vaimonpuolta meidän talosta löydykään."
"Meillähän niistä suurempi puute onkin", sanoi Olli nauraen.
"Vai tahtoisitko, että tasan jaettaisiin. Ha-haha-haa." Teittolainen pyyhkäisi partaansa. "No tuumataan, tuumataan. — — Mutta mamma hoi, missä sinä viivyt?"
"Tulen, tulen", kuului emännän ääni pirtin puolelta.
"Tässä se serkun poika nyt on, josta olen puhunut", esitti isäntä, kun
Anna tuli saliin. "Pulska nuori mies, eikö totta?"