"Se on selvää puhetta." Isäntä nosti kulmakarvojaan ja katsoa muljautti luomien alta. "Vai Annia. No, mitä teillä on?"
"Kaksi tervettä kättä."
"Entä muuta?"
"Tietoja siksi, että voin hankkia leipäni rehellisellä työllä."
"Entä muuta."
"Hyvää tahtoa, luottamusta tulevaisuuteen ja voimaa uhrautumiseen."
"Siinäkö kaikki?"
"Siinä."
"No, no, istukaahan. Tässä kuistin penkillä on tilaa. Puhutaan tässä.
Katsokaa, se on niin hullusti, että tyttö on jo luvattu toiselle."
"Mutta, ettehän väkisin antane? Ei hän itse ainakaan ole lupautunut."