"Mitä minä, ei ne ole hääruokia vielä."
"Älä nyt noin, tule pois." Äiti otti kädestä. Silloin Anni sylkäisi silmille, riuhtaisihe irti ja juoksi laulaen Rajalaan päin. Emäntä yritti seuraamaan, vaan ei jaksanut, yritti uudestaan, mutta painui polvilleen, niin että pää kolahti portin pieleen.
Anni ei sitä huomannut, kulki vain laulaen ja kirkuen Rajalaan päin, kunnes perille ehti ja löysi Leenan.
"Hyvä isä, mitä tämä on. Anni, mitä nyt?"
"Häitä", sanoi Anni ja nauroi ilkeästi.
"Laupias Jumala." Leenalta pääsi itku.
"Mitä sinä itket, kun minä odotan sulhasta. Seppelekin on jo päässä."
"Älä huoli sitä ajatella", pyysi Leena. "Tule sisään, että vähän saat levätä."
"Ei ole aikaa, etkö ymmärrä, nyt on kiire."
"Tule pois kuitenkin."