Luonnonihanalla paikalla, sisävesien ympäröimänä, saarien, salmien ja niemekkeiden piirittämänä sijaitsi se laitos, johon Anni vietiin. Korkeat, monikertaiset kivimuurit muhkeina, mutta synkän ja kasarmimaisen näköisinä avasivat ovensa hänelle. Ja Teiton isäntä ajatteli puoleksi piloillaan, puoleksi katkerana, että korkeapa oli se koti, johon hän tyttärensä saattoi.
Jo heidän pihaan ajaessaan kuului sisältäpäin outoa, eläimellistä ääntä, ja kuihtunut, luiseva käsi viittaili rautaristikolla varustetun akkunan takaa. Anni kävi levottomaksi. Hän oli pitkin matkaa ollut tyyni ja hyvällä suostunut isän ehdotuksiin. Mutta outo kirkuna ja ristikkoakkunat saivat hänet pahaa aavistamaan. Hän rupesi huitomaan käsillään, huutamaan ja laulamaan pyrkien karkaamaan isän käsistä. Mutta isälle tuli miehiä avuksi, ja Annin täytyi ponnistuksistaan huolimatta vihdoin antautua. Mutta hänet valtasi silloin jäytävä pelko, että hänelle tehdään pahaa, että nämä korkeat muurit ovat vankilan seiniä ja hän telkitään tänne rautoihin niinkuin rikoksentekijä.
Vasta kun hänet viimein vietiin hoitajattaren turviin, tyyntyi hän äkkiä. Hän huomasi heti tällä olevan vaaleansinisen pumpulipuvun, samantapaisesta kankaasta, jota hän itse kerran — kauan aikaa sitten — oli kutonut, ja pani merkille, että hoitajatar oli hyvän ja ystävällisen näköinen.
"Teillä on juhla nyt", sanoi Anni, otti häntä kaulasta ja hyrähti itkuun.
Hoitaja katsoi pitkään.
"Niin, teillä on tuo puku päällä, ja silloin on juhla."
Hoitajatar siveli Annin päätä. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. "Niin, minulla on juhla, kun saan auttaa ja palvella ja pyyhkiä pois kyyneleet monen silmistä."
"Ei silloin saa itkeä, kun on juhla", sanoi Anni hiljaa. "Hän tulee, eikä hän pidä kyynelistä."
"Tule nyt", sanoi hoitajatar, ottaen Annia kädestä. "Matka on ollut pitkä, sinä tarvitset lepoa."
He läksivät kulkemaan; hoitajatar taluttaen Annia kädestä ensin pitkien käytävien läpi, sitten portaita ylös ja sitten taas käytäviä pitkin, jossa kulki paljon ihmisiä puhellen, nauraen ja uteliaina tirkistellen Anniin.