Antin veri kuohahti. Hän ei kärsinyt, että Annista sillä tavoin puhuttiin. "Tuon sanoitte kiusalla", sanoi hän kuivakiskoisesti.
"Ja miksikä en tosissani?"
Antti ei vastannut. Vähän ajan perästä alkoi hän puhetta toiseen suuntaan. "Jos kotiin jään, tarvitsisin vähän rahaa omiksikin tarpeikseni."
"Vai omiksi tarpeiksi? Ehkä kuitenkin mainitsisit, minkälaisiin. Sinä et vielä ole oma herrasi, muista se."
"Minä olen käynyt isäni jälkiä ja pelannut."
"Vai pelannut. Sitten olet saanut hyvät rahat, koska olet isäsi jälkiä astunut."
"Ei kukaan synny kirves kädessä. Minä olen menettänyt."
"Sitten pitää maksaa."
"Siksi pyytäisinkin rahaa."
"En ole minä mitään pelivelkoja tehnyt."