Hän kääri kirjeen kokoon ja pisti sen huoahtaen kuoreen. Jos ne lapset tietäisivät, minkä arvoinen heidän rakkautensa ja luottamuksensa oli särjetylle äidin, sydämelle! Mutta mitä ne nuoret! Omat aikeet ja ajatukset vain olivat heillä mielessä.

"Minne sinä sen panit? Annapa tänne." Isäntä kohottautui kyynäspäilleen ja kurotti kätensä kirjettä ottamaan.

Emäntä ojensi sen hänelle. "Pidä vaan niin, etteivät muut käsiinsä saa", sanoi hän ja läksi keittiöön.

Jonkun ajan kuluttua tuli Antilta taas kortti. Se oli kirjoitettu Englannista, sen suuresta pääkaupungista, joka "kihisee ihmisiä kuin muurahaiskeko", niin Antti kirjoitti. Senkin kortin pisti emäntä huolellisesti piiloon, ja isäntä puhui siitä yhtä ylpeänä ja tyytyväisenä kuin kirjeestä.

Antin kirjeet ne olivatkin tästä puoleen sekä isän että äidin parhaimpana ilona. Niitä luettiin, niistä puhuttiin, ja ne otettiin tuontuostakin kaikki taas katseltaviksi.

Kun isäntä kesän tultua parani taudistaan, ei hän enää niin Antin kirjeitä joutanut ajattelemaan kuin äiti, mutta seuraavana keväänä, jolloin tauti taas rupesi ahdistamaan, muisti hän ikävöidä ja ajatella sekä kirjeitä että kirjeiden lähettäjää.

Vaikka isäntä tautivuoteella aina olikin vaatelias ja vaikeasti hoidettava sairas, vaivaksi ja vastukseksi ympäristölleen, oli kuitenkin kuin hänen paremmat puolensa silloin olisivat vähän valtaan päässeet. Emännälle hän oli hellä aina senjälkeen, kun oli taudissa tuskitellut ja kiukkuillut, ja tuntui siltä kuin hänkin puolestaan olisi jonkinmoista hellyyttä osakseen ikävöinyt. Lapsistaankin, sekä Antista että Annista, puhui hän enemmän ja hellemmin kuin pitkiin aikoihin.

"Onkohan se Annikin vuoteenomana, näin pihtiin pantuna kuin isäukko?" arveli hän kerran.

"Pahemmassakin lie kuin sinä, vaikka olisikin jalkeilla", vastasi emäntä ja huokasi. Hän ei voinut unohtaa kertaa, jolloin oli käynyt Annia katsomassa ja jolloin tämä mielenliikutuksesta oli aivan raivostunut.

"Eivätpä taas ole pitkiin aikoihin hänestä mitään kirjoittaneet", jatkoi isäntä. "Saisihan tuota vaikka kirjoittaa ja kysyä."