"Kuinka kauniisti hän kirjoittaa. Eikö hän ole kovin hyvä poika?" Anni kääri hellävaroin kirjeen kokoon.
"Kyllä hän on", sanoi äiti, mutta ääni oli vähän epäröivä. Silloin Anni alkoi ahdistella äitiä kysymyksillään eikä hellittänyt, ennenkuin sai tiedon kaikesta. Mutta Marttaa äiti kuitenkin huolellisesti karttoi sekoittamasta puheisiinsa.
Kun Anni jonkun aikaa oli ollut kotona, rupesi äiti kysymään, eikö hän tahtoisi käydä tuttavissa. Se ehkä virkistäisi. Mutta Anni ei sitä tahtonut. Minnepä menisikään muuta kuin Alman luo, eikä hän sinnekään tahtonut, olisi paremmin suonut Alman tulevan hänen luokseen Teittoon.
Äiti kertoi silloin, että Alma oli ani harvoin enää kotona pappilassa. Se lapseton täti Helsingissä, jonka luokse hän Annin kotona ollessa oli lähtenyt, oli ottanut hänet melkein omakseen. Hän oli koulut ja muut siellä Helsingissä kustantanut Almalle, ja nyt taisi Almalla olla jokin virka siellä, jota hoiti asuessaan tätinsä luona. Käymätieltä hän vain oli viime vuosina kotona pistäytynyt.
"Jos ei oikein viihtyne, kun vanhemmat ovat niin ankaria", arveli äiti.
"Tai jos muuten tahtoo olla Helsingissä. Alma oli siellä-oloonsa kovin ihastunut, kun viimein tavattiin." Anni huokasi. Hän muisti, miten innoissaan Alma oli ollut kuvaillessaan Helsingin elämää ja miten hauskaa heillä yhdessä oli ollut. Silloin oli heillä ilon päivät. Sen jälkeen kuin suru oli tullut, olivat he tavanneet ainoastaan muutaman kerran: sinä päivänä pappilassa, jolloin Anni ja Vilho viimeisen kerran tapasivat, ja sitten silloin, kun Alma toi Vilhon kirjoittamat kirjeet Annille.
"Olisiko sinulla asiata Almalle?" kysyi äiti, jonka mielessä heti heräsi aavistus, että Anni ehkä Alman kautta tahtoisi tietoja Vilhosta.
"Tahtoisin minä saada hänen osoitteensa", vastasi Anni kaartaen.
"Etkö vieläkään uskalla minulle sanoa, miksi", ajatteli äiti. Anni taas ei tiennyt, mitä sanoa, sillä hän ei oikein itsekään ymmärtänyt, miksi uskoi Almalta saavansa tietoja Vilhosta. Eiväthän he olleet tuttuja entisistä ajoista. Vasta Annin kautta ja Annin tähden olivat he tutuiksi tulleet.
Myöhemmin otti Anni asian puheeksi isän läsnäollessa. Hän kysyi, tiesikö isä Alman osoitetta tai ottiko pappilasta hankkiakseen kirkolla käydessään. Ja isä lupasi.