Annia rupesi yskänkohtaus puistattamaan, niin että koko ruumis vapisi ja kylmä hiki kohosi kuumeiselle otsalle. Äiti kiiruhti sisään sairasta auttamaan, ja Antti hiipi hiljaa ulos. Hän ei jaksanut kuulla enempää. Se vihloi sydäntä.
Paitsi suurta toivomustaan pian saada nähdä Vilho oli Annilla muutamia pienempiäkin. Eräs niistä oli saada tavata Martta, eikä äiti uskaltanut tätä toivomusta vastustaa. Martalle lähetettiin sana, että Anni ikävöi häntä, ja hän lupasi käydä heti kun palveluspaikastaan saisi sen verran lomaa, että pääsisi kotona pistäytymään.
Kun Martta tuli, tapasivat hän ja Anttikin ensi kerran toisensa — kahden he eivät hetkeäkään olleet, mutta näkeminen oli silti suuri ilo. Martta tiesi hyvin, miksi hänet oli toiseen palveluspaikkaan toimitettu, eikä hän hetkeäkään ajatellut sitä, että olisi luvatta tahtonut Anttia tavata. "Jos hänestä on tullut mies, ei hän sitä itsekään tahdo", ajatteli hän iloisena astuessaan Teittoon.
Mutta samassa tuli mieleen, että entä jos ei Antti enää muistakaan, jos ei välitä, ei muista muuksi kuin lapsuuden ystäväksi? Eihän heidän välillään koskaan ollut mitään puhetta ollut ja kuitenkin — — miksi tuntui aivan siltä kuin olisi Antti pettänyt, jos hänen mielensä vaan oli muuttunut. "Ei hän mitään ole luvannut eikä sanonut, ei mitään", vakuutti Martta itselleen ja koetti astua rohkeasti Teiton pihaan, vaikka sydän niin povessa pamppaili, että oikein henkeä rupesi ahdistamaan.
Emäntä tuli portailla vastaan ja saattoi suoraan Annin luo. "Kah, Antti", sanoi hän ja hätkähti ovea avatessaan, "luulin, että vielä olit metsässä."
"Kerkesin juuri metsästä kotiin ja tulin tietysti tänne suoraa päätä."
Martan täytyi moneen kertaan silmiään rävähyttää. Niitä samensi ja häikäisi niin kummasti. — Miten Antti oli pitkä ja päivettynyt ja pulska!
Martta tervehti ja asettui sitten Annin sängyn laidalle puhelemaan. Antti istui äidin rinnalla katsellen näitä molempia, joita hän ajatuksissaan oli toisiinsa verrannut ja jotka nyt istuivat tuossa vastatusten. Sitten tuli äidille jotain asiata ulos, ja silloin käytti Antti tilaisuutta hyväkseen.
"Muistatko, Martta, että lupasin tulla miehenä kotiin?" kysyi hän.
"Muistan." Hän ponnisti voimiaan, ettei vaan ääni värisisi.