* * * * *
Mäntyvaaran talo sijaitsi vähän matkaa kirkolta, järven toisella puolen samanne päin kuin herraskartano, jossa Martta palveli. Ajettuaan kirkolta vielä vähän matkaa, jätti Antti hevosensa läheiseen taloon, pyysi venettä lainaksi ja souti selän poikki. Rantaan laskiessaan juolahti hänelle heti mieleen tarkastaa veneitä, että voisiko niistä arvata, oliko Martta tullut talkooseen vai ei. Herraskartanon venettä ei siellä näkynyt, mutta saattoihan olla väkeä lähitienoolta, joiden kanssa Martta oli tullut.
Antti korjasi airot tuhdon alle, veti veneen maalle ja pisti nutun, jonka soutaessaan oli riisunut, taas päälleen. Sitten rupesi hän astumaan ylös pitkin pengertä suoraan pellolle, joka erotti talon rannasta.
Väkeä näkyi olevan paljon koolla. Kaikesta päättäen oli heillä määränä saada sinä iltana koko pelto leikatuksi, sillä he tekivät työtä kaikki kuin kilvan. Miehet olivat lakittomin päin ja paitahihasillaan. Naisten huivit paistoivat kirjavina kuhilaiden laella. Pellon laitaan, jo leikatulle sarakkeelle, oli nostettu pöytä ja siihen kannettu kahvit ja vehnäset, joilla leikkuuväkeä kestittiin. Talon nuoret tyttäret kulkivat paikasta toiseen tarjoellen työntekijöille voileipiä, pitkiä, paksuja leipäviipaleita, joille oli voita sivuttu ja joita sitten oli ladottu toinen toisensa päälle korit kukkuroilleen.
Kun Antti rannastapäin nousi pellolle, erotti isännän silmä hänet kohta. Ihmeissään hän katseli hetken, oliko oikeassa vai erehtyikö, mutta sitten hän läksi astua kipittämään vierasta vastaan.
Mäntyvaaran isäntä oli oikein vanhan kansan mies, hidas, harvasanainen ja yksinkertainen tavoiltaan. Hän oli kooltaan lyhyenläntä, mutta tanakkatekoinen. Tukka, joka oli keskeltä jakauksella, oli pitkänpuoleinen ja sileä kuin olisi sileäksi nuoltu. Kun hän tuli Antin kohdalle, ojensi hän kättä, kohottaen toisen pyyhkäisemään ohimoa, kun ei ollut lakkia, jota nostaa.
"Kiitoksia. Mitä isännälle kuuluu?"
"Eipä erinäistä. Ei ole vaan meillä ehditty niinkuin Teitossa. Siellä kai on jo rukiit kuhilailla?"
"Johan ne tuli. Sattui kaunis talkooilma teille. Kyllä nyt kelpaa leikata."
"Eihän nuori isäntä sentään mahda?" — Ukko hymähti ja katsoa luimisti kulmainsa alta.