"Ettekö te tunne minua enää? Minä epäilin ensin, mutta sitten tunsin
Martan silmät. Ne muistuttavat Annia."
"Annia." Antti rupesi hämärästi aavistamaan, kenen kanssa oli puheissa.
Martta oli pikemmin tuntenut vieraan. "Pappilan entinen Alma neiti", sanoi hän iloisesti.
"Niin, ja tässä on mieheni. Ettekö tunne toisianne?"
Molemmat miehet katsoivat toisiinsa. Väri vaihtui kummankin kasvoilla, katse kostui.
"Me tapasimme toisemme viimeksi haudalla." Antti ojensi kätensä vieraalle.
"Niin, minä en ole unohtanut teitä. Te olitte hyvä veli hänelle."
"Ja hän hyvä sisar minulle."
"Älkää luulko, että olen hänet unohtanut." Lehto otti vaimonsa käden.
"Hänen muistonsa on meille molemmille rakas, ja Anni se on, joka meidät yhteen vei." Alma ojensi kätensä Antille. "Anni ja se surun tie, jolla Jumala meidät luokseen johti."