Hän oppi tuntemaan Genovevat ja Rosa Tannenpurit, Anna Toggenpurit ja muut keskiajan sankarittaret, niin että heitä leikkiessään esitti ja eli heidän elämäänsä kuin oinaansa, omaksi ja äitinsä iloksi.
Eikä siinä kyllin. Kun ei äidillä aina riittänyt kerrottavaa, kyseli Anni palvelijoilta. Hän istui kyyristyneenä keittiön penkillä ja kuunteli heidän kertomuksiaan niin jännityksessä, että ihan vapisi. Hän kuuli ruotimuijasta, joka valekuolleena pantiin riiheen ja kolmesti tuli sieltä ruokaa pyytämään, mutta joka sittenkin elävänä haudattiin, lapsesta, jonka äitipuoli kuoliaaksi pieksi, ja ukosta, joka meni kellotapuliin kuolleelta partaa ajamaan ja jonka käsi kasvoi kuolleen partaan. Pelosta väristen kuunteli hän myöskin satua vanhasta saiturista, joka säilytti rahansa sukkiensa sisäpuolella, kunnes sukat ja rahat kasvoivat kiinni jalkopohjiin.
Tästä kertoeli karjakko-Maija hänelle eräänä pimeänä syksy-iltana, kun Anni taas tuli satua pyytämään. Äiti oli siihen asti kertonut, mutta oli sitten mennyt muuta toimittamaan ja käskenyt Annin leikkimään. Mutta Annipa hiipi pirttiin pyytämään satua Maijalta. Silloin Maija kertoi sadun saidasta.
"Ukko oli juuri päässyt makuulle", kertoi hän, "kun tunsi jalkojaan polttavan. Rahat olivat siellä sängyssä ja ne häntä polttivat, vaikkei hän sitä ymmärtänyt." — —
He olivat niin innoissaan, sekä kuuntelija että kertoja, etteivät huomanneet tuvan oven narahtavan.
"Jalkoja poltti kuin tulessa olisivat olleet", jatkoi Maija, "mutta vielä pahemmin poltti hänen mieltään pelko, että jos varkaat vievät tavaran."
Samassa kirkaisi Anni ja kavahti pystyyn. Maija kääntyi säikähtyneenä katsomaan taakseen, ja se hänen henkensä pelasti, sillä siten iski vaari Maijan kaulaan tähtäämänsä käden seinään. Se olisi ollut kuoleman isku tuo vaarin isku, jos se olisi osunut oikeaan, sen ymmärsi Maija, ja hän tunsi voimansa lamaantuvan säikähdyksestä.
Vaari oli kamalan näköinen. Hän oli tullut pirtin puolelle jollekin asialle, oli paljain päin tullut pihan poikki, ja tuuli oli nostanut pystyyn hänen harvat hiuksensa. Hän seisoi kyyryssä selin, polvet notkuen, silmät säihkyen kauhusta.
"Mitä paljon tämä on?"
Anna oli kuullut huudon, oli temmannut auki pirtin oven ja puristi nyt vaaria käsipuolesta. Ensi kertaa hän uskalsi kajota vaariin, mutta nyt hän uskalsikin, sillä hän näki Annin säikähtyneenä.