"Etkö sinä kuule! Nouse antamaan minulle sitä lääkettä."
Emäntä nousi hitaasti, antoi lääkettä ja meni takaisin vuoteeseen.
"Älähän vielä nuku! Kuule, eukko, tiedätkö, mistä ajasta asti minä rupesin ajattelemaan sitä kotiin jäämistä ja maanviljelystä?"
"Mistä minä? Nukutaan pois jo."
"Ei minua nukuta. Kuule nyt, kun minä kerron. — Se oli syksyllä, siihen aikaan, jolloin kävin Pohjanmaalla asioissa. Sanoivat siinä pitäjässä, että huomenna täällä on huutokauppa, josta rahat menee pakanain käännyttämiseksi. Minä ajattelin, että samapa se minulle, minne ne rahat menevät, kunhan saan halvalla tavaraa. Ja sitten minä läksin sinne. Mutta sillä kun oli papit ja lukkarit ja väkeä että vilisi, ja voi kuinka ne puhuivat! Se yksikin, joka piti puheen juuri ennen huutokauppaa, se puhui jotakin semmoista, että 'kussa teidän tavaranne on, siellä on teidän sydämenne', ja voi sitä helvettiä, jota se kuvasi, niille, jotka rahaa tai kunniaa tai mainetta takaa ajavat, miten niillä aina on nälkä, aina vaivaa tuosta tyytymättömästä himostaan, ja taas toisilla, jotka Jumalaa rakastavat ja lähimmäistään, mikä taivas heillä on jo tunnossaan."
"Kuuletko sinä, mamma?" Isäntä töykkäsi taas kylkeen. "Joko sinä nukut? Mitä sinä nyt, nouse katsomaan, seisooko raamatussa sillä lailla siitä tavarasta ja sydämestä?"
"Anna, hyvä ihminen, olla. Minä luen huomenna. Raukaisee niin kovin."
"Etkö tuota tuon vertaa viitsi", porasi isäntä. "Mutta sen nyt kuulit, että minun rupesi kateeksi käymään noita taivaan asukkaita ja päätin jättää sen jumalattoman nylkemisen. — Sitten, kun tuli huutokauppa, läksin kesken pois, sillä näin, että hinnat siellä nousivat yli äyräitten, kuin hyvä hiiva taikinatiinussa. Isäntä siellä kievarissa nauroi minulle vasten naamaa ja kysyi, miksen sieltä mitään ostanut. Taisi vaan olla sen veijarin vehkeitä, että sinne oli narrannut."
Isäntä herkesi puhumasta ja katseli emäntää, joka jo unta veteli. "Kuule", sanoi hän kovalla äänellä ja kumartui vaimonsa puoleen. "Jos minä nyt kuolen ilman Jumalan sanaa, on se sinun syysi."
Silloin Anna nousi, kääräisi huivin hartioilleen ja meni ottamaan raamatun pöydältä. Hän värisi vilusta ja väsymyksestä selaillessaan lehtiä. Viimeinkin löysi hän paikan evankeliumeista, luki siitä muutaman värssyn ja pani sitten kirjan pois. "Nuku nyt ja anna muidenkin nukkua", sanoi hän valittavasta, sammutti kynttilän ja veti peitteen huppuun päänsä yli, saadakseen lämmintä. Isäntä heittelihe vielä vuoteella. Mutta sitten rupesivat rohdot raukaisemaan, ja hetken kuluttua hänkin vaipui uneen.