Pihalla astuskeli isäntämiehiä vakavannäköisinä pyhäpuvuissaan ja portailla tungeskelivat emännät, useimmat pitäen poikaa tai tyttöä kädestä ja vielä viime hetkessä kuiskaten heille, miten koulusalissa tuli käyttäytyä.
Teiton isäntä raivasi itselleen tietä muiden ohi ja astui ensimmäisenä saliin. Anni kulki aivan kintereillä, pelokkaana pidellen isää takinliepeestä.
Salissa seisoi opettajatar keskellä lattiaa puhellen pitkän, mustatakkisen herran kanssa. Muutamia samanlaisia mustatakkisia istui oikeanpuolisella seinänvierustalla ikkunan lähellä. Anni ei heitä tuntenut, mutta hän ymmärsi, että hekin lisäsivät tilaisuuden juhlallisuutta.
Kun sitten vanhemmat ja lapset kaikki olivat tulleet sisään ja opettajatar oli puhunut ja kaksi mustatakkista, pitkäpartaista herraakin oli puhunut, alkoi lasten kuulustelu. Opettajatar istuutui suuren pöydän taakse, ja sinne huudettiin lapset vuoroon lukemaan. Anni pelkäsi niin, että polvet vapisivat ja silmiä hämärti, kun hänen vuoronsa tuli. Kirja, joka hänen eteensä pantiin, oli hänelle aivan tuntematon, mutta selvän hän siitä kuitenkin sai, vaikka peloitti niin, että tuskin tunsi oman äänensä, kun sanat lausui.
"Hyvinhän se käy", sanoi opettajatar ja nyökkäsi ystävällisesti päätään. "Osaat sinä lukea, vaikka et ole käynyt pikkulasten kouluakaan."
"Äiti opetti", sanoi Anni ja niiasi.
"Prästdotter" [Papin tytär], sanoi yksi niistä mustatakkisista herroista toiselle, niin että Annikin sen kuuli. Hän ei ymmärtänyt, mitä se merkitsi, mutta tunsi, että punastui ja sai kyyneleet silmiin.
"Saat mennä nyt", sanoi opettajatar ja kutsui samassa toisen lukemaan.
Anni hiipi isän taakse piiloon, ja siellä hän pysyi koko ajan, kunnes juhlallisuus oli päättynyt, ja opettajatar ilmoitti, että lapset seuraavana aamuna kello yhdeksän saapuisivat kouluun.
Kotimatkalla kysyi Anni isältä, mitä se herra ruotsiksi oli hänestä muille sanonut, ja isä selitti nauraen, ettei se mitään pahaa ollut. Olivat vain keskenään sanoneet, että Anni oli papillista sukua ja Annin äiti oikein papin tytär. Ja kun äiti oli papin tytär ja isällä oli vähän rahaa, oli Anni nyt kouluun pantu siinä toivossa, ettei hänestä tulisi mikään tavallinen tytöntyllerö, vaan sellainen, joka suvulle tekisi kunniaa ja isälle ja äidille iloa.