Anni rupesi tämän jälkeen toivomaan, että tutustuisi pappilan tyttöön, mutta ensi askelta tuttavuuteen ei hän rohjennut ottaa. Olihan pappilan Alma häntä ylemmällä luokallakin.
Mutta eräänä päivänä pani Alma itse tuttavuuden alkuun. Tytöt olivat välitunnilla ja juoksivat leskisillä pysyäkseen lämpiminä syksykylmässä. Alma oli jäänyt parittomaksi ja kävi hakien toveria itselleen, kun ei tahtonut olla leskenä.
"Tule sinä parikseni", pyysi hän Annia, joka tapansa mukaan luki
Maamme-kirjaa.
Anni katsoi hämmästyneenä häneen. "Kiitoksia", sanoi hän sitten, laski kirjan penkille, jossa oli istunut, ja läksi juoksemaan.
Toisella välitunnilla Alma ja Anni rupesivat puhelemaan kouluasioista, ja kun tunnit olivat loppuneet, läksivät he yhtä matkaa pois.
"Eikö sinua haeta hevosella?" kysyi Alma.
"Isä lähettää hevosen lukkarinemännän luo. Minä kävelen sinne."
"Kävellään sitten yhdessä", ehdotti Alma, ja he rupesivat puhelemaan kuin vanhat tuttavat. Mutta kun Anni alkoi tiedustella, mitä satuja Alma oli lukenut, pudisti tämä päätään.
"Ei isä ja äiti anna lukea."
"Miksei?"