"Eivät anna."
"Senkötähden, kun ovat körttiläisiä?"
Puna leimahti Alman poskille. "Hyi, sinä olet ilkeä ja paha."
"Minäkö?"
"Niin sinä, kun haukut isää ja äitiä körttiläisiksi."
"Onko se paha sitten?"
"On. Sinä et saa koskaan sanoa sillä lailla. Muuten en tahdo olla sinun kanssasi."
"En sano, en", vakuutti Anni tulipunaisena ja pahamielisenä. Hän ei uskaltanut sanoa, että hän sen sanan oli äidiltä oppinut, koetti vain puhella muista asioista ja sillä sovittaa erehdyksensä.
Kun he tulivat lukkarin lesken asunnolle, erosivat heidän tiensä.
"Sinun pitää ottaa nämä", sanoi Anni ojentaen tienvarrelta poimimansa puolukat uudelle ystävälleen. "Katso, tässä on marjoja, oikein hyviä pakkasen panemia."