»Vai on se jo tuumattu.»
»Jo-o. En minä kuitenkaan ole hänelle siitä vielä puhunut, mutta kyllä puhun, kunhan joudan. Ja sitten sinä Maija tulet meille ruokaa laittamaan, eikö niin? Sinä saat minun talossani tehdä, mitä vain itse tahdot.»
»Voi tuota lasta mitä puhuu! Kuinka sinä nyt semmoisia ajattelet?»
»Onhan hyvä tuumata valmiiksi. Mamma sanoo aina, että on niin vaikea saada uskollista palvelusväkeä.»
Maija puoleksi naurahti, puoleksi huokasi. »Entä jos ei ruustinna minua laske.»
»Laskee kyllä, kun minä pyydän. Ei mamma minulta mitään kiellä.»
»Eipä taida kieltää.»
»Kyllä joskus kuitenkin ja silloin hän onkin oikein vihainen. Hän ei koskaan anna minun jättää leikkikalujani saliin tai vierashuoneeseen. Siitä hän toruu. Ja sitten siitäkin, jos en vaatteitani pidä hyvin, tai jos en ole kiltti ja kohtelias, kun on vieraita. Mutta sinut hän kyllä antaa minulle.»
Eevi pyöräytti iloisesti vanhaa hoitajaansa.
»No, no, älähän, hyvä lapsi, kermakuppi kaatuu! Katso, tuolla tulevat jo tohtorin vaunut!»