— Kaikkien, sanoi hän painokkaasti samassa kun kääntyi ikkunaan, jossa ikkuna-amppelissa riippuva kaunis asparagus auringonpaisteessa levitteli viheriätä huntuaan. Hän hipaisi kädellään hyväilevästi lehtiharsoa. — Tämä on Lennikki — pikku Lenni, puheli hän kuin itsekseen, ainoa elävä olento, jota me yhdessä olemme saaneet hoivata ja vaalia.
Silloin Astrid käsitti, että luottamus oli saanut luottamusta vastalahjaksi. — Se on ehkä rakas muistokin, sanoi hän arasti kuin epätietoisena uskaltaisiko sanoin kajota asiaan.
— Rakas! — Elsan koko olemus säteili. — Se on Lennin ensimmäinen lahja minulle ja se tuli luokseni koleana talviaamuna ympärillään sammalta, kieloja ja lemmenkukkia.
Astrid huomasi, että muistot kokonaan veivät Elsan muassaan. Hänenkin ajatuksensa jatkoivat siksi omia latujaan. Mutta kun hän nousi lähteäkseen syleili hän Elsaa kauan ja sydämellisesti. — Teidän rakkautenne on kuin aurinko, sanoi hän hiljaa. — Sitä ei voi tuntea saamatta siitä hyvää.
Sitten hän meni. Mutta omaan huoneeseensa tultuaan hän otti esille kirjeen, jota hän kauan ja vähin erin oli kirjoittanut. Hänen täytyi kerrankin päästä päähän. Aika kiirehti.
Kirjoitettuaan viime sanat alkoi hän lukea alusta.
Albert!
Sinä et tahtonut vastausta. Sinä tahdoit säästää minua. Siksi en olekaan kirjoittanut ennen. Mutta minusta tuntuu kuitenkin luonnottomalta, että me, jotka kuten sanot "yhdessä olemme maistaneet ensi rakkauden hurmaa ja sitten kääntyneet eri tahoille", eroamme toisistamme edes ilman kunnon hyvästiä. Siksi saat nyt vastauksen — joskin myöhään.
Kirjoitan kirjettäni vähin erin, joten se ei minua rasita.
Sinähän tahdoit säästää minua.
Teen ehkä sinulle vääryyttä. Mutta minusta tuntui siltä kuin sinä tahtoessasi säästää minua, ehkä aivan tietämättäsi, olisit ajatellut itseäsikin. Tahdon uskoa vakuutuksesi, ettet ole rakastanut ainoastaan ulkokuortani vaan myöskin sisintä minääni. Näin ollen tuntuisi sinusta tietysti pahalta jos saisit vastauksen, jossa ehkä rivien välistä joskaan ei sanoista ilmenisi miten paljon surua olet tuottanut minulle. Siitäkin tulet — kuten toivoit — säästymään. Saat vastaukseni vasta silloin kun olen kaiken säälin ulko- ja yläpuolella.