Etevämmyyteni tässä suhteessa antoi minulle oikeuden rauhallisesti odottaa suotuisaa vaalien tulosta. Mutta toiselta puolen minua taas harmitti kun useina päivinä vaalien edellä nimeni sanomissa tulee olemaan vieretysten "tuommoisten" ihmisten nimien kanssa. Olinpa sentähden ajottain valmis peräytymään koko vaaleista. Mutta se olisi taas näyttänyt arkamaiselta paolta, taistelutantereen välttämiseltä. Tuli mitä tuli, minä päätin miehuullisesti juoda kalkkini pohjaan asti.
Kun seuraavana päivänä jälkeen sen, kun olin antanut suostumukseni ehdokkaaksi vaaliin, istuin aamiaispöydässä ja silmäilin aamulehtiä, sattuivat silmäni erääseen kirjoitukseen, joka suututti minua niin että veri nousi päähäni.
Katsokaas mitä siinä luin:
"Väärä vala. Kenties nyt kun Mark Twain pyytää ääniämme vaalissa, hän alentaa itsensä selittämään yhden kohdan entisyydestään. Me tarkoitamme sitä väärää valaa, jonka hän teli Wokowokissa Kohin-Kiinassa vuonna 1863, valaa, jonka 34 vierasmiestä todisti vääräksi, jonka valan tarkoituksena oli ryöstää eräältä köyhältä leskeltä, monen lapsen äidiltä, hänen ainoa toimeentulonsa lähde, hänen pieni maapalstansa… Twain on velvollinen oman itsensä tähden sen kansan edessä, jonka puoleen hän kääntyy, selittämään tuon asian ja puhdistaimaan. Tekeekö hän sen?"
Melkein olin saada halvauksen lukiessani tuota uutista, tuommoinen julma ja hävytön syytös! Minä en ikinäni ote edes käynytkään Kohin-Kiinassa! En edes ole kuullut Wokowok nimeäkään! Minä en tietänyt mitä tehdä ja tuumailin tuota sen päivän ja yön.
Seuraavana aamuna oli samassa lehdessä seuraavat, paljon merkitsevät sanat:
"Huomion ansaitseva asia. Etkö sinä, kuvernöörin kandidaatti Mark Twain tahtoisi suosiollisesti selittää kansalaisillen yhtä pientä seikkaa, koskeva sitä aikaa kun hän asui Montanassa, Eikö hän kertoisi kuinka hänen naapureiltaan yhteen aikaan alkoi kadota yhtä ja toista kallista kappaletta ja kuinka ne kalleudet löydettiin Mark Twainin kappaleiden seasta; kuinka hänen naapurinsa näkivät tarpeelliseksi rangaista hänet, tervaamalla ensin ja sitte pyörittämällä höyhenissä, ja kuinka hänet sitte pois paikkakunnalta ajettiin. Eikö hän kertoisi meille noista tapahtumista?"
Voiko ajatella jotain tyhmempää ja solvaisevampaa juttua, hävyttömämpää valhetta! Enhän ole edes ajanut Montanan sivukaan koskaan, sitä vähemmin siellä asunut!
Tämä lehti ei minua muuten nimittänytkään kun: "Twain, varas
Montanasta".
Tuo kaikki teki sen että rupesin katselemaan sanomalehtiä jonkinlaisella ilkeällä pelolla. Enkä suotta; katsokaas seuraavaa uutista, joka herätti kaikkialla suurta huomiota.