"Minä olen tehnyt, minkä olen tehnyt", vastasi setä kärtyisesti, "ja pyytäisin päästä sinun jälkeentulevista neuvoistasi."
Kahta päivää myöhemmin tuli näin kuuluva sähkösanoma:
"Setä! Lähetin kellon tänä iltana pikalähetyksenä. Kelloseppä sanoo, että se voidaan huokeammin korjata Chicagossa kun täällä. Bob."
Muutamia tunteja myöhemmin jätettiin sedälle paketti. Se maksoi 50 senttiä. Setä suuttui, meni ulos asioilleen ja koetti unhottaa koko kellon, jonka hän oli pistänyt laatikkoonsa. Mutta kun hän tuli takaisin kotiin, oli siellä seuraava maksamaton sähkösanoma:
"Rakas setä. Saitko kellon? Lähetin sen eilen. Vastaa heti. Bob."
Setä vei kellon siihen tehtaaseen, josta se oli ostettu, antoi sen jäädä sinne ja kirjoitti Bobille, että hän odottakoon rauhassa kunnes kello saapuu. Samaan aikaan oli sedän lähdettävä matkoille eikä hän palannut ennenkun kolmen viiton perästä. Silloin oli hänen työpöydällään Bobilta kaksi kirjettä ja kolme sähkösanomaa, jotka viimemainitut hänen palvelijansa oli maksanut. Viimeinen sähkösanoma oli näin kuuluva:
"Jos et lähetä kelloa kahden päivän kuluessa, julkaistaan sinun tässä
osottama kummallinen menettelysi paikkakuntamme sanomalehdissä.
Sanomalehdentoimittaja sanoo, että sinä olet halpamielinen ihminen.
Bob."
Miten setä miettikään asiaa, täytyi hänen tulla siihen johtopäätökseen, että nyt ei auttanut muu kun lähettää sähkösanoma:
"Olen ollut matkoilla. Juuri ikään palasin. Kello lähetetään iltajunassa. Setäsi."
Kahden päivän perästä tuli Bobilta seuraava maksamaton sähkösanoma: