"No nyt olen päässyt sekä kellosta että pojasta", lausui hän hyvillään.
Mutta vielä samana iltana saapui sähkösanoma — maksamaton — Bobilta:
"Setä hyvä! Rautakauppias sanoo, että hän tahtoo dollarin väliä vaihtaessaan kellon luistimiin. Vastaa sähkösanomalla, muuten sulaa jää. Bob."
Millä nimellä setä nyt Bobia nimitti, sitä ei sovi julkisuudessa kertoa. Mutta dollarin hän lähetti.
Murhaajien liitto.
Murhaajien liitto.
64 Delamore Street.
Kello 1/2 9 tänä iltana;
"Eteenpäin!"
Niin oli siinä kortissa, jonka ravintolan palvelija laski minun eteeni pöydälle, kun hän toi minulle yksinkertaisen illalliseni.
Kuta kauvemmin katselin koritta, sitä selvemmäksi kävi minulle, että joku salaiiiton seura oli sen takana, ja minä tulin yhä enemmän vakuutetuksi että palvelija luuli minun kuuluvan tuohon "liittoon", kun hän viime päivinä oli niin tarkasti tähystellyt minua.
Minä päätin käydä Delamorekadun 64 nrossa, ja kello oli viittä minuuttia vaille tuota määrättyä aikaa, kun minä seisoin erään aivan pimeän huoneen portin edessä. Kun minä halusin koota vähän ajatuksiani, pistäysin minä hetkeksi syrjään.
Samassa tuli muuan mies hattu vedettynä alas silmille ja takin kaulus nostettuna pystyyn, ja perustamatta minusta mitään löi hän kolme kertaa oveen. Nyt huudahdettiin sisäpuolelta jotain, jota minä en tuullut, mutta vastaus siihen oli: "eteenpäin!"
Sehän oli sama sana, joka oli kortissa, ja tämä oli nähtävästi tunnussana tänä iltana, sillä ovi avautui oitis.