Samaten kun olin nähnyt hänen tekevän, koputin minäkin ovelle kolmasti ja lausuin tunnussanan. Ovi avautui ja minä astuin jonkunmoiseen käytävään, jonka sisimmäisessä päässä huomasin olevan avonaisen oven.
Minä menin sisään ja jouduin isoon huoneeseen, joka oli erittäin hienosti sisustettu. Keskellä huonetta oli pöytä, jolla paloi kolme kynttilää; useita tuoleja oli ympäri pöytää ja yksi jonkinlaisen alustan päällä. Pari kolme kirjaa ja kirjoituskapineet oli asetettu pöydälle, josta näkyi että jonkinlaisia kirjallisia muistiinpanoja tultaisiin tekemään.
Kun minä astuin sisään, oli huone aivan tyhjä, mutta lähestyväin askelten kopina saattoi minun vetäytymään erään esiripun taakse, jonka perästä muutamia henkilöitä astui huoneeseen ja asettui pöydän luo. Minun piilopaikastani oli mahdoton nähdä, ketä ne olivat, mutta minä kuuntelin tarkasti mitä sanottaisiin.
Mutta sen pahempi onnistuin vaan osaksi kuulemaan mitä sanottiin, sillä keskustelu kävi perin matalalla äänellä. Se mitä kuulin, riitti kuitenkin kyllin vakuuttamaan minua ettei "murhaajain liitto" ollut muu kun salainen murhaajain seura, ja tämäniltainen kokous oli vain kutsuttu kokoon raportteeraamaan jäsenten "työtä" kuluneena aikana ja tekemään suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Mikäli minä voin eroittaa, kyseli kokouksen puheenjohtaja erityisesti jokaiselta jäseneltä mitä kukin oli tehnyt ja toimittanut; ja liittoon vannoutuneet kuuntelivat tarkkaavasti ja suurella innolla jotakin kertomusta. Raportit merkittiin erääseen kirjaan, joka oli puheenjohtajan edessä pöydällä. Minun oli sanominen ettet murhia koskaan liene merkitty muistiin suuremmalla liikkeenomaisuudella.
Vaikken minä voinut kuulla yhtään kertomusta kokonaisuudessaan, niin olivat kuitenkin sellaiset lauseet kun: "epätoivoinen ottelu", "pitkällinen taistelu elämästä", kylliksi minulle ymmärtääkseni tämän kauhean seuran toiminnan salaisuuden kokonaisuudessaan.
Kun kaikki tämän murhaajaseuran jäsenet olivat saaneet tehdyksi selon "toimistaan", jähmettyi suoraan sanoen veri suonissani kuullessani puheenjohtajan levollisella äänellä kysyvän:
"Kuka on ensimmäinen listalla?"
Yksi murha oli siis vielä kumminkin tehtävä. Minä pörhistin korviani kuullakseni vastauksen, ja muutaman minuutin kuluttua, kun muuan oli selaillut erästä kirjaa, joka nähtävästi sisälsi luettelon uhriparkain nimistä, kuului vastaus:
"Eversti Crawley, 21 Rubicon Street." Ja tätä tiedonantoa seurasi sanat: "huomen illalla siis."