"Minun henkeni vaarassa!" huudahti eversti osottaen hämmästystä sekä äänellään että kasvoillaan. "Mahdotonta! Minä olen onnellisesti selvinnyt monista ankaroista otteluista sodassa, ja nyt, kun olen ottanut eron sotilasvirasta, olisi minun henkeni vaarassa! Sitä paitsi", lisäsi hän nauraen, "kukapa perustaisi tällaisen kuluneen sotilaan elämässä."
"Minä tiedän yhden joka perustaa", kuiskasi neiti vanhuksen korvaan ja katsoi rakkaasti häntä silmiin. Hellän muiskun otsalle sai tyttö palkkioksi sanoistaan. Nähdessä tuon raitistavan parin kävi nopea toive läpi sieluni, nimittäin että jospa minunkin henkeäni uhattaisiin tuollaisissa olosuhteissa. "No hyvä, herrani", jatkoi eversti, "mitä te tarkoitatte, siltä näyttää kun teillä olisi tosi kysymyksessä."
"Herra eversti", vastasin minä, "sattumalta sain minä tietää eilen, että teidän henkeänne vastaan on tehty salaliitto ja murhaajat aikovat tehdä kurjan työn tänä iltana. Teidän on täytynyt jollain tavalla herättää noissa roistoissa vihaa itseänne kohtaan, sillä tuomio teidän henkenne yli langetettiin eilen illalla, kuten selvästi kuulin, ja minä olen tullut tänne varoittaakseni teitä ja kehoittaakseni teitä ryhtymään tarpeellisiin varokeinoihin."
Minun sanani tekivät syvän vaikutuksen kumpaankin kuulijoistani, ja eversti pyysi minua kertomaan asiasta tarkemmin. Minä teinkin sen pienempiin yksityiskohtiin saakka; mutta kuta pitemmälle minä kertomuksessani ehdin, sitä valoisammaksi kävivät everstin kasvot, ja kun minä lopetin, purskahti hän nauruun, jota kesti useita minuutteja.
"Minä pyyhän anteeksi", lausui hän kun oli vähän tyyntynyt, "mutta ei kukaan pidä hauskasta pilasta enemmän kun vanha sotilas, ja tämä on parasta mitä minä olen kuullut pitkään aikaan."
"Paras herrani", jatkoi hän, "te olette kuten sanotaan ratsastaneet hevosen ohi. 'Murhaajain liitto' ei ole enempää mikään murhamiesten seura kun pelastusarmeija eli jokin muu samallainen. Se on vain yksinkertaisesti eräs seura perustettu schakinpelausta varten, ja minä voin vakuuttaa teille, että ankaroita taisteluita taistellaan usein elämästä ja kuolemasta schakkilaudalla. Nyt käydään parhaillaan taistelua erään schakkiseurueen kanssa, johon minä kuulun, ja kokous pidetään tänä iltana minun luonani, ja minä toivon että se on oleva ratkaiseva ottelu. Seuran pääkortteeri on Delamorekadulla, ja se kokous, johon teillä oli tilaisuus niin romantillisesti osaa ottaa, pidettiin epäilemättä siinä tarkoituksessa, että jäseniä valmistettaisiin viimeiseen otteluun."
"Kun minä nyt olen selittänyt teille kaikki, ja te niin muodoin huomaatte ettei mikään vaara uhkaa minua", jatkoi vanhus ystävällisesti, "niin toivon minä että osotatte meille sen kunnian että viivytte luonamme hetkisen. Teidän menettelynne, vaikka se perustuukin erehdykseen, näyttää että te olette hyvä mies, ja se olisi oleva minulle ja toivoakseni minun tyttärellenikin ilo, jos tätä seuraisi todellinen ystävyys meidän välillämme."
Minä en voinut hylätä tätä kohteliasta kutsua, vaikka minusta tuntui vähän ilkeältä että olin joutunut näyttelemään sellaista osaa tässä kometiassa. Minun erehdykseni oli kuitenkin helposti anteeksi annettava, ja minä saan kiittää sitä elämäni onnesta, sillä ystävyys eversti Crawleyn ja hänen tyttärensä kanssa saattoi minun naimisiin jälkimmäisen kanssa.