"Hyvä on; mutt' ootappas vähä. Tääll' on yks asia vielä — yks asia, jot' ei kukaan muu tunne kuin minä. Ja s'on se, että tääll' on eräs neekeri, jonka minä aion varastaa orjuudesta — ja hänen nimensä on Jim — vanhan fröökynä Watsonin Jim."
Hän sanoi:
"Mitä! Mutta Jimhän on — —"
Siihen hän vaikeni ja alkoi mietiskellä. Minä sanoin:
"Minä tiedän mit' aiot sanoa. Sin' aiot sanoa, että s'on halpaa ja rumaa vehkettä; mutta mitä sitte, vaikka s'onkin? Min' oon itse halpa, ja minä varastan hänet, ja minä pyydän sinua, että pidät leukaläpes etkä oo tietävinäs koko asiasta. Tahotko?"
Hänen silmänsä oikein loistivat, ja hän sanoi:
"Minä autan sinua varastamaan hänet."
S'oli kuin minua olis ammuttu. Minä hämmästyin niin, että menin aivan ymmälleni. Enhän ollut eläissäni mokomaa kuullut — ja minä tunnustan suoraan, että sain koko joukon huonomman ajatuksen Tom Sawyeristä, kuin mull' oli ollut ennen. Olisko se mahdollista? — Tom Sawyerko neekerinvaras?!
"Ooh, älähän toki!" sanoin mä, "sinä kujeilet taas."
"Empä niinkään, en laisinkaan."