"Enhän minä meinaa mitään, hyvä rouva, en ainakaan mitään pahaa. Minä — minä — luulin teidän tykkäävän siitä."
"Lurjus!" Hän otti rukinpuikon, ja jo näytti siltä, kuin hän aikois sivaltaa Tomia pitkin korvia sillä.
"Miten voitte te, hyvä nuori herra, luulla semmosta?"
"Niin, en minä tie. He vain — he vain — sanoivat niin."
"He sanoivat niin? Mitkä he?"
"No — he kaikki. Kaikki sanoivat niin, hyvä rouva."
Rouvan silmät rupesivat iskemään tulta ja hänen sormensa rapistelit ikääskuin olisit aikoneet kynsiä häntä, ja hän sanoi:
"Kaikki?! Mitkä kaikki? Sano heti heidän nimensä — taikka — —!"
Tom nousi seisaalle ja näkyi olevan hyvin pahoillaan ja haparoi hattuaan ja sanoi:
"Voi, kuinka tämä minua surettaa! Enhän voinut sit' aavistaa. He kaikki niin sanoivat — sanoivat, ett' anna hälle aika muisku, siitä hän tykkää! Mutta min' en koskaan tee sitä enää, sen lupaan."