"Viisitoista tarvitsee, herra."
"Viisitoista, vai viisitoista? Pian kai hänellä pitää olla lämmityspannu — ja sitten sairaanhoitaja! Vie hänelle kaikki, mitä tässä talossa on — vie ylivahtimestari — vie pakaasivaunu — vie kamaripiika! Onko herran nimessä mokomaa nähty? Mihin hän sanoi tarvitsevansa noita kirjoja?"
"Tahtoo niitä lukeakseen, arvatenkin; ei hän luultavasti niitä
syödäkseenkään tarvitse, minun luullakseni."
"Tahtoo niitä lukeakseen — tahtoo lukeakseen tähän aikaan yöstä,
hulluko hän on! Niin, mutta hän ei voi saada niitä."
"Mutta hän sanoo, että hänen täytyy saada ne. Hän sanoo, että hän lähtee ja penkoo ja kääntää talon mullin mallin — niin, ei ole takeita mitä hän tekee, ellei hän saa niitä, sillä hän on humalassa ja hurjistelee, raivoo, eikä mikään muu saa häntä rauhoittumaan kuin nuo kirotut kirjat." (Minä en suinkaan ollut uhkaillut enkä ollut siinä tilassa kuin vahtimestari kertoi.)
"Vai niin vai. Mutta minä aionkin olla paikalla, kun hän rupeaa penkomaan ja kääntämään mullin mallin, ja heti kun hän rupeaa penkomaan, niin minä mullistan hänet akkunasta ulos mäelle." Ja vanha herra meni matkoihinsa toruen itsekseen kuten ennenkin.
Vahtimestarin neroa täytyi kerrassaan ihmetellä. Hän laski sylillisen kirjoja vuoteelle ja sanoi "hyvää yötä" niin tyytyväisenä, ikäänkuin hän olisi tarkalleen tiennyt, että nämä kirjat juuri olivat niitä, joita halusin lukeakseni. Eikä syyttä. Hänen valikoimansa käsitti luvallisen kirjallisuuden kaikki alat. Siinä, oli pastori t:ri Cummingsin "Viimeinen tuomio" — teologiaa, "Missourin valtion korjattu perustuslaki" — lakitiedettä, "Täydellinen hevoslääkäri", lääketiedettä, Victor Hugon "Meren ahertajat", proosakaunokirjallisuutta, "William Shakespearen teokset", runoutta. En koskaan lakkaa ihailemasta tuon lahjakkaan edeskäyvän älyä ja tahdikkuutta.
Mutta kaikki kristikunnan aasit ja suurin osa Egyptin pojista taitavat olla ulko-ovella ja siellä melutaan, lievää sanaa käyttääkseni. — Olemme lähdössä Egyptin kuuluille pyramideille ja matkalle otettavat aasit ovat tarkastettavina. Menen ja valitsen yhden, ennenkuin muut saavat parhaat.
XXVII LUKU.
Hurja ratsastus — Egyptiläistä kainoutta — Mooses kaislikossa — Paikka, missä pyhä perhe oleskeli — Pyramiidit etäältä nähden — Ja lähempää — Pyramideille nousu — Kaunis näköala huipusta — "Bakshiish! Bakshiish!" — Arabialaisen ketteryys — Pyramidin sisuksissa — Sotajuoni — Poikamainen yritys — Muistoja "Lupapäivän mäeltä" — Majesteettinen sfinksi — Asioita, joita tekijä ei kerro — Mainio vanha Egypti.