"Keskiviikkona — Nousin ylös, peseydyin, panin maata.
"Torstaina — Nousin ylös, peseydyin, panin maata.
"Perjantaina — Nousin ylös, peseydyin, panin maata.
"Seuraavana perjantaina — Nousin ylös, peseydyin, panin maata.
"Perjantaina kahden viikon päästä — Nousin ylös, peseydyin, panin maata.
"Seuraavassa kuussa — nousin ylös, peseydyin, panin maata."
Sitten heitin, masentuneena. Huomattavia tapauksia näytti minun elämässäni sattuvan liian harvoin, että niiden vuoksi olisi tarvinnut ruveta päiväkirjaa pitämään. Muistelen kuitenkin yhä vieläkin ylpeydellä, että minä jo niin varhaisellakin iällä peseydyin ylös noustessani. Se päiväkirja teki minusta lopun. En ole milloinkaan sen jälkeen uskaltanut toiste semmoista yrittää. Silloinen itseluottamukseni pettäminen on jäänyt pysyväksi.
Laivan piti jäädä Gibraltariin viikoksi tai enemmäksikin ottamaan hiiliä kotimatkaa varten.
Olisi ollut kovin ikävystyttävää odottaa täällä, minkä vuoksi meistä neljä mursi karanteenisaarroksen ja vietti seitsemän ihanaa päivää Sevillassa, Cordovassa, Cadizissa ja vaeltaen Andalusian, vanhan Espanjan miellyttävillä maalaisseuduilla. Tämän hauskan viikon kokemukset olivat liian vaihtelevat ja lukuisat mahtuakseen yhteen lyhyeen lukuun, ja pitkään minulla taas ei ole tilaa. Jätän ne sen vuoksi pois kaikki.